Top 5 Vampyyrielokuvat

Mahdollisesti vaikein lista minkä tässä kuussa teen. Vampyyri ja Dracula elokuvia on niin järettömän paljon mistä valita. Vaikka iso osa tästä genrestä on paskaa (etenkin nykyään) hyviä tai jopa loistavia teoksia verenimijistä on tehty melkoisen paljon. Listan kärkipää ei varmana tule suurena yllätyksenä, tietyt klassikot ovat ja pysyvät minun suosikkeina vaikka ehkä teknisesti parempaa olisi tarjolla. Jauhannat sikseen, itse listaan:

Numero 5. Fright Night (1985)

Meikä selvästi tykkää kauhukomedioista, ihan ajattelematta melkein joka listalla edes yksi semmoinen löytyy. Fright Night kylläkin isolta osalta kiikkuu puhtaan 80-luvun kauhun puolella. Mutta itse elokuva, päähahmona on kauhuleffoja rakastava teinipoika jonka naapuriin muuttaa vampyyri. Kukaan ei tietenkään häntä aluksi usko, mutta kun paska lentää tuulettimeen on kenenkään vaikea olla uskomatta.

Elokuvasta näkee että tekijät rakastavat aihepiiriä ja sen klassikkoja. Etenkin Hammerin aikaiset tuotokset saavat huomiota, yksi päähahmoista on tv-juontaja Peter Vincent joka esittää vampyyrejä metsästävää hyvin Van Helsingiä muistuttavaa hahmoa ohjelmassaan, mutta lopulta joutuu ihan tosi hommiin. Pari vuotta sitten tuli tästäkin leffasta remake joka oli jälleen hyvä esimerkki täysin turhasta rahastuksesta. Leffa ei ollut mikään kamalan paska, mutta tylsä ja kauttaaltaan huonompi kuin tämä alkuperäinen.

Numero 4. Let the Right One In (2008)

Kyllä, listalta löytyy jopa jotain nykyajalta. Vaikka genre on ehkäpä ollut paskimmillaan 2000-luvulla on aina välillä yksi jos toinen katsomisen arvoinen osunut kohdalle. Tässä on niistä selvästi parhain. Ruotsalaisen "Låt den rätte komma in" voisi hyvinkin nakata tähän nykyajan suosittuun vampyyri-teiniromanssi-läjään mutta ehei, nyt ollaan jossain aivan muualla. Muistan itsekin pitäneeni elokuvaa melko "romanttisena" aluksi mutta hieman pidemmästi ajateltuna on kyseessä aika perkeleen synkkä elokuva.

Elokuvassa on siis pikkutytöltä näyttävä vampyyri joka on elänyt mahdollisesti jo hyvin kauan, mitään tiettyä ikää tai muutenkin tiettyjen hahmojen taustoja ei kamalasti aukaista. Tämä on vain hyvä asia. Vampyyri ystävystyy sitten elokuvan aikana kiusattuun poikaan ja tämän jälkeen tapahtuu yhtä jos toista raakuutta. Juuri nämä kahden hahmon "bondaus" kohdat tuovat sitä romantiikkaa mukaan, kuitenkin leffan aikana itse tytön motiivit alkavat epäilyttämään. Nämä päänäyttelijät ovat todella hyviä, etenkin ottaen huomioon heidän iän (11 vuotta kumpainenkin). Turhaan ei heitä kriitikot ja katsojat kehu.
     Kuten aina suosituista "ulkomaalaisista elokuvista" tästäkin tehtiin remake jenkkilässä. Let Me In (2010)  ei ole sinäänsä ollenkaan paska elokuva, se kun on melkein kuvasta kuvaan uusinta ruotsalaisesta versiosta. Meikä tykkäsi tästäkin mutta alkuperäisen pohjoismainen tunnelma vie viimeistään voiton.

Numero 3. Nosferatu (1922)

Elokuva joka aloitti koko genren. Ikää löytyy jo yli 90 vuotta mutta ei tämän klassikon tarvi häpeillä yhtikäs mitään. Tunnelma, ohjaus, näyttely ja etenkin Max Schreck itse Count Orlokina ovat kovaa kamaa. Elokuva on tarinaltaan Bram Stokerin Dracula, mutta aikoinaan tekijät eivät saaneet oikeuksia kirjaan, joten nimiä muuttamalla saatiin leffa valmiiksi. Elokuvan selvästi isoin vahvuus on itse vampyyri Orlok. Hän näyttää vielä nykyäänkin pelottavalta sekä epäinhimilliseltä olennolta, osaan löydettiin juuri sopiva henkilö.

Klassikko kun on kyseessä niin tietenkin siitä on myös remake tehty, Klaus Kinskin tähdittämä Nosferatu the Vampyre jonka ei tarvi hävetä alkuperäisen vieressä. Myös loistava Shadow of the Vampire kannattaa tsekata, tässä Willem Dafoen ja John Malkovichin tähdittämässä elokuvassa mennään alkuperäisen Nosferatun kuvauksiin. Leffassa käydään läpi aikoinaan kiertänyttä huhua että Max Schreck olisikin ihan oikeasti ollut vampyyri. Tästä siis Nosferatu trilogia tsekkaukseen jos nämä ovat jääneet välistä.

Numero 2. Horror of Dracula (1958)

Mitäpä olisi tämäkään lista ilman Hammeria. Yhtiö tuotti omana aikanaan monta vampyyri tai Dracula elokuvaa, silti tämä ensimmäinen on oma suosikki. Christopher Lee esitti tässä sekä melkein kaikissa jatko-osissa Draculaa ja Peter Cushing Van Helsingiä. Etenkin Lee tunnetaan näiden elokuvien ansiosta yhtenä tärkeimmistä Draculan esittäjistä, minä sanoisin että toiseksi paras tai jaetulla ensimmäisellä sijalla erään toisen näyttelijän kanssa...

Tämä Hammerin ensimmäinen Dracula on sarjan vakavin ja monella tavalla klassisin teos. Sarja kun meni joissain jatko-osissaan melkein huumorin puolelle älyttömyydessään. Yksi ehkäpä suurin syy miksi tästä osasta pidän niin paljon on se että Dracula puhuu tässä. Useissa jatko-osissa mies ei joko puhu ollenkaan tai on hyvin hiljainen. Tämä on tavallaan hienon näyttelijän tuhlausta, Christopher Lee omaa huikean voimakkaan äänen ja sopiikin mainiosti rooliinsa. Tietenkin katseella ja olemuksellakin on paljon väliä ja nämäkin osuvat täydellisesti nappiin. Cushing myös hoitaa roolinsa tyypilliseen tapaan täydellisesti, näiden kahden näyttelijän sanallista kuin fyysistä tappelua on nautinto katsella.

Numero 1. Dracula (1931)

Tunnelmalla jos jollakin on suuri merkitys vampyyrileffoissa minulle, mikäpä olisikaan parempi esimerkki tästä kuin Bela Lugosin tähdittämä alkuperäinen klassikko. Muistan kun ensimmäisen kerran tämän näkiessäni musiikkien uupuminen tuntui kummalliselta, elokuva tuli aikana jolloin oltiin vasta siirtymässä mykkäleffoista pois ja näin isolta osalta taustamusiikkeja ei älytty laittaa. Toisella ja siitä seuraavilla katseluilla opin kuitenkin arvostamaan tätä, tämän ansiosta elokuva tuntuu entistä jännemmältä ja painajaismaiselta. Kerran koitin DVD:llä mukana olevaa "musiikkien kanssa" versiota testata mutta nopeasti vaihdoin audion takaisin alkuperäiseen.

Bela Lugosi oli ja on yksi kaikkien aikojen näyttelijöistä. Mies teki elämänsä aikana melkoisia rooleja mutta tämä on se tunnetuin, ja syystäkin. Minullakin ekana asiana mieleen sanasta Dracula tulee juuri Lugosi. Miehen katse ja puhe vahvalla aksentilla ovat yhdessä jotain joka ei kuole koskaan. Vaikka tämän leffan kanssa samaan aikaan kuvattu espanjalainen versio on juurikin teknisesti parempi ei se voi mitään Lugosin tähdittämälle versiolle. Suosittelen kuitenkin tsekkaamaan myös tuon version.