Pandora vs Plants vs FTL

Tässä reilun viikon aikana olen ehtinyt pelailemaan yhtä jos toista tekelettä. Sitä kuuluisaa backlogia olen koittanut pienentää, hyvin sieltä olen saanut pari rustattua yli, mutta ainahan nuita uusia nimikkeitä eksyy omistukseen samaa vauhtia lisää. Viime aikojen helposti eniten aikaa vienyt peli on Borderlands 2. Olen hyvinkin yllättynyt siitä kuinka paljon pidän tästä pelistä. Ensimmäistä osaa olin vain testannut, tuntui suhteellisen tylsältä aseidenhuoraamis-simulaatiolta. Toista osaa kohtaa en siis laittanut mitään odotuksia, enpä sinäänsä tätä peliä itse edes ostanut. Ihana Demppa kun Steamissa nakkasi koodin yhdessä välissä yllätyksenä minulle, tiedä sitten koittaako ostaa minua itselleen (seksi)orjaksi tai jotakin. Hyvä aloitus ainakin, peli kun on tosissaan vallan mainio.

Ensimmäinen asia joka BL2:sta pelatessa huomaa on sen kaunis ulkoasu. Peli osaa ajoittain olla todella kaunis ja näyttävä. Ihan yhtä upea ja ajaton se ei ole kuitenkaan kuin Wind Waker, mutta lähelle päästään. Peli lähti hieman hitaasti käyntiin mutta jo parin tunnin jälkeen oli pääasialliset jutut jo tuttuja. Uusia aseita ja muita päivityksiä mielellään metsästää, niin yksin kuin kaverien kanssa. Pelin co-op toimiikin aivan helvetin hyvin, todella kätevästi voi tyypit tulla ja lähtä pelistä pois. Pelin päätarina ei ole mitenkään erikoinen, melko keskitason tavaraa. Sivutehtäviä on taas yhtä jos toista loistavaa osunut kohdalle. Välillä on oikeasti päässyt naureskelemaan niiden (tarkoitukselliselle) tyhmyydelle tai mukavan osuville viittauksille popkulttuuriin. Pelissä löytyy kuitenkin myös ärsyttävää, jopa lapsellisen paskaa, huumoria (ClapTrap on vain tämän vian isoin esimerkki). Tämän kuitenkin antaa anteeksi muuten mainiolle pelille.

Itse pelaaminen onnistuu todella sulavasti. Aluksi pelasin näppis+hiiri kombolla mutta siirryin alun jälkeen peliohjaimeen. Kumpikin setti toimii mainiosti mutta jotenkin vain tätä peliä on mukavempi vetää ohjaimella. Aseiden käyttö on ajoittain hyvinkin nautinnollista, ei yhtään ihme että peliä on mainostettu asepornona. Oma hahmoni on Gunzerker joten välillä voin nakata kaksi isoa pyssyä samalla käyttöön ja laittaa kaiken matalaksi. Peli on vielä pahastikkin kesken, mutta en näe ollenkaan yllätyksenä sitä jos löydän itseni pelaamasta tätä peliä jopa useita kertoja läpi. Joko samalla tai uusilla hahmoilla. Myös pari lisäriä himottaa, sama kuitenkin odotella seuraavia aleja. Kiitos Demppa pelistä, tavataan Pandorassa.

 

Toisin kuin BL2, tätä peliä olin odotellut. Jo useamman vuoden. Muistan kun 2009 toukokuussa tietokoneelle ensimmäisen pelin asensin, siinä oli sitten peli jota pelasin aktiivisesti ainakin sen vuoden loppuun ja vielä nykyäänkin aika ajoin. Turhaan en kehunut PvZ:tä 2009 vuoden tietokonepeliksi, samaa mieltä olivat monet muutkin. Hävyttömän paljon laitoin pelitunteja tähän ns. kasuaaliin peliin. Tietenkin pelin takana on PopCap joka jo Pegglellään aikoinaan minut koukutti. Olin aivan mielissäni tuosta PvZ2 trailerista... kunnes ruudulla luki että vain Applen laitteille peli tulossa. PopCap tietenkin aika nopeasti ehti jo vihjailla että tietenkin myös muille vehkeille peli jossain vaiheessa tulee, mutta ekana iOS? Voi sitä ärsytyksen määrää. Minä en ole mikään Apple vihaaja mutten myöskään asiakas, en ole ikinä yhtään heidän laitetta omistanut enkä näe tulevaisuudessakaan syytä siihen. Tutuin Applen laite minulle on tässä:

 

Näitä meidän ala-asteella oli, en muista oliki juuri Apple II mallia mutta näitä aivan huikean hienoja linnunpönttöjä. Mutta eipä siinä. Onneksi kuitenkin pääsin PvZ2:n pariin jo julkaisussa, kiitos tyttöystävän iPhonen. Jotain hyötyä siitäkin suhteesta....

Niin itse pelistä sitten. Plants vs Zombies 2 on sama peli kuin ensimmäinen, mutta kaikkea on enemmän ja paremmin. Uusia kasveja ja zombeja tulee vastaan jo hyvin alussa, nyt löytyy kenttävalikko, kosketusnäytöllä tehtäviä supervoimia sekä kasveillekin voi nakata hieman ruokaa että saavat lisäpuhtia. Pelistä löytyy myös valinnaisia reittejä joista saa uusia kasveja ja kentät ovat vaikeampia kuin pääreitin. Itse pelin juoni on aivan nerokas, Crazy Dave syö maukkaan tacon -> tahtoo syödä sen uudetaan joten mennään aikakoneella sitä metsästämään. Mitään selityksiä ei pahemmin tule ja hyvä näin, pelisarjan huumori on vieläkin kerrassaan huikeaa.

Pelissä seikkaillaan mm. Egyptissä ja merirosvolaivoilla

Sinäänsä on vaikea keksiä mitään valitusta pelistä. Pelaaminenkin alkoi onnistumaan helposti minun nakkisormilla pienen totuttelun jälkeen. PC:n hiirtä kylläkin kaipaan ja varmana tämän tietokoneelle hommaan kunhan se sille saapuu. Jos jotain negatiivista pitää sanoa, ne on nuo mikromaksut. Peli tuntuu tuputtavan yhtä jos toista ostosta pelaajalle, onko sitten uutta kasvia vai kolikoita joilla voi sitte helpotusta itse kentissä hommata. Tämä olisi hyvinkin suuri vika jos nämä ostokset olisivat tarpeellisia. Onneksi ne eivät ole, kaikki kasvit saa peliä pelaamalla ja turhia apuja ei tarvi jos vain osaa pelata. Nämä ostokset ovatkin selvästi suunnattu ihmisille jotka eivät jaksa pelata vaan haluavat kaiken nyt heti. Mikäpä siinä, minä pelailen rauhassa. Peliä on vaikea olla suosittelematta, se on ilmainen. EA eilisessä Gamescomin pressissä ehtikin jo hehkuttaa pelin suuria lataus- ja pelaamismääriä. Tämä peli ansaitsee ne jos joku.

Plants vs Zombiesin suhteellisen kasuaalia naksuttelua piti sitten tasapainottaa jollain ankaralla ja hyvin armottomalla pelillä. FTL: Faster Than Light on semmoinen. Viimeinkin pääsin pelin pariin tällä viikolla. Ostin sen kesän aleista vaikka olen semisti himonnut tätä jo silloin kun Kickstarterissa hakivat tälle rahaa. Kyseessä on siis hyvin vanhanajan strategiapeli jossa koitetaan selvitä elossa loppuun saakka, tämä kuulostaa simppeliltä mutta sitä se ei ole. Peli on hyvinkin tyly pelaajaa kohtaan, voi tuntua että menee hyvin mutta minuutin kuluttua oletkin jo kuollut. Pelissä ei voi nykyajan tyypilliseen tapaan tallentaa ja ladata milloin tahtoo. Tallentaminen onnistuu mutta jos kuolema korjaa, ei voi muuta tehdä kuin aloittaa koko peli alusta.

Graafisesti peli on mukavan simppeli, kaikki tarpeellinen näkyy selvästi.

Tässä onkin se pelin isoin koukku. Onnistuminen tuntuu tämän takia paljon paremmalta kuin yleensä peleissä, mutta myös tappio pahemmalta. Minäkin tulen ikuisesti muistamaan minun alukset, UMMETUS 2 ja RIPULI 1 jotka vieläkin ovat statsieni kärjessä. Lensivät hyvin pitkälle, mutta voittoa ei silti tullut. Näiden alusten tarinoita kerron vielä tuleville sukupolville kyynel silmässä. Vielä en ole onnistunut voittamaan, peliä on reilut 5h takana johon on muistaakseni 8 peluuta mahtunut. UMMETUS 2 pääsi loppuun saakka mutten ehtinyt vihollisten lippulaivaa tuhota ajoissa. Noh, vielä minä heidät nappaan. You Rebel scum!

Aina ei voi voittaa.

Pelissä siis päätehtävänä on vielä tieto kapinallisten suuresta hyökkäyksestä omaan päämajaan, taistella matkalla vastaan tulevia alieneita/rikollisia tai muita ikäviä tyyppejä vastaan ja lopuksi tuhota se kapinallisten lippulaiva. Jotta tässä kaikessa selviää on paljon onnesta mutta myös taidosta kiinni. Kokoajan on tarkkailtava vähäisiä varoja ja panoksia. Yksikin väärä päätös voi tuhota koko läpipeluun. Peli ei siis ole kovin pitkä, läpäisyyn menee ehkä noin tunti. Peli kuitenkin on tehty monesti pelattavaksi, mm. uusia aluksia avautuu joilla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Peli osaa ajoittain olla hyvin turhauttava, mutta silti sitä löytää itsensä taas koittamassa uudestaan. Älkää siis vaikeuden antako pelottaa, ostakaa tämä laadukas indiepläjäys. Tämmöistä herkkua ei nykyään usein ole tarjolla.

Robotteja ja Pixaria

Neon Genesis Länkkäri

Minun piti kirjoittaa tämä blogi jo viime viikolla, mutta Jalometalli ja muut menot menivät edelle. Kävin tuossa viikko sitten katsomassa päivän sisällä kaksi leffaa ihan teatterissa saakka (kiitos naapurissa olevan teatterin). Ensimmäisenä oli vuorossa jopa hieman minut hypettymään saanut Pacific Rim. Kyseessä on Guillermo del Toron uusin (ja suurin) elokuva. Mies jätti jopa Hobitti elokuvat välistä jotta saisi tämän robottisekoilun tehtyä. Kaikki leffat mitä mieheltä olen nähnyt ovat olleet vähintään viihdyttäviä, ja näin oli myös Pacific Rim.

Ensimmäisen kerran elokuvasta kuullessani en laittanut odotuksia korkealle, eka trailerikin johon törmäsin ei aiheuttanut minussa suurempaa innostusta. Pikaisella vilkaisulla tämän voisi hyvin sekoittaa Transformers/Battleship tason nykyajan tyhmäksi cgi-paskaksi, mutta tämä olikin hyvää aivotonta viihdettä. Kesän alussa nähty traileri kuitenkin pisti minutkin vähän innostumaan. Kun näkee ison robotin hakkaavan öljytankkerilla hirviötä, ei voi kuin ihastella kaikkea sitä parhautta. Elokuva on selvä rakkauden osoitus vanhoille Godzilla ja monsterileffoille. Juonesta ja etenkin roboteista tulee kuitenkin minulle mieleen Neon Genesis Evangelion, jota en valitettavasti ole katsonut vuosiin. Ehkäpä nyt tämän leffan innostamana aloitan sarjan katsomisen alusta, mahdollisesti parasta animea mitä olen nähnyt.

Pacific Rimin juonen voi sinäänsä selittää hyvin lyhyesti: hirviöitä tulee merestä -> ihmiset taistelee niitä vastaan isoilla roboteilla. Elokuvaa katsellessa ehtii keksiä satoja parempia keinoja näiden hirviöiden tappamiseen, mutta me tulimmekin katsomaan robottien ja monsterien välistä taistoa eikä mitään Vuoden Elokuva- voittajaa. Jos jotain kritiikkiä voin sanoa niin taistelua olisi saanut olla enemmän, yleensä tämmöisissä elokuvissa on jopa tylsyyteen saakka mätkintää mutta tässä ei. Tietenkin tavallaan hyvä että jää janoamaan enemmän, mutta sinäänsä elokuvan keskellä ei ole mitään muuta kuin istumista ja keskustelua. Näyttely on isolta osalta hyvää, mutta ei tämmöistä elokuvaa mennä katsomaan hahmojen ja huikean tarinan takia.

Elokuva on juuri parhaimmillaan isolla kankaalla ja osuikin täydellisesti tämän vuoden kesäleffaksi. On tosissaan ihmeellistä että johonkin tämmöiseen ideaan laitetaan näin paljon rahaa, toivottavasti jotain yhtä huikeaa nähdään tulevaisuudessakin. Lopuksi vielä pakko mainita pienestä, mutta todella hauskasta leffasta löytyvästä jutusta. Portal pelien GLaDOS (näyttelijä Ellen McLain)
tekee tietyllä tavalla pienen roolin leffassa. Ensimmäisen kerran kun kuulee hänen äänen, ei voi pelinörtti olla hymyilemättä.

 

Toinen elokuva jonka käväsin katsomassa oli Pixarin uusin leffa, Monsters University. Kyseessä on esiosa Monsters Inc. leffalle, jonka katselin muistin virkistämiseksi aivan ennen elokuvaa. Alkuperäinen elokuva on ihan hauska mutta omasta mielestä turhan tyypillinen lasten/koko perheen pätkä. Ei todellakaan huono leffa mutta etenkin juonensa puolesta turhan simppeli. Uusi elokuva sinäänsä tuntui täysin turhalta, kuka ikinä olisi ajatellut että tarvimme esiosan tuolle leffalle? Omasta mielestä jos jollekkin Pixarin pitäisi tehdä jatkoa/esiosa olisi se Ihmeperhe. Mutta ei, saimme tämän.

Sanon sen jo nyt, Pixarin elokuvien laatu on laskenut viime vuosina. Studio teki 2008-2010 melkein toinen toistaan parempia elokuvia. WALL-E, Up ja Toy Story 3 ovat kerrassaan loistavia elokuvia, sanoisin jopa että omien vuosiensa parhaita elokuvia. Tietenkin jo ennen tätä he olivat tehneet laatua, etenkin Toy Story trilogia aiheuttaa minussa paljon nostalgiaa. Ensimmäisen leffan vhs tuli pentuna kulutettua melkein puhki. Toy Story 3 sulki aivan helvetin hyvin kyseisten leffojen tarinan ja todella toivon että Toy Story 4 pysyy vain huhuna. Vielä pari vuotta sitten odotin aina innolla uutta Pixarin leffaa. Sitten tuli Cars 2... Ensimmäinen Autot leffa oli jo mielestäni studion heikoin tuotos. Ihan katseltava mutta kerrassaan tyhmä ja turha elokuva. Jatko-osa melkein sai minut voimaan pahoin. Pelotti että Pixar on pysyvästi alentunut DreamWorksin tasoisen paskan tekemiseen. Onneksi viime vuonna Brave helpotti, ei mikään mestariteos mutta viihdyttävä, hieno leffa.

Ja näin palaamme Monsters Universityn pariin. Pelotti että tämä olisi jälleen Cars 2 laatua mutta onneksi olin väärässä. Tämä elokuva oli hyvä, sanoisin että jopa parempi kuin Monsters Inc. Elokuva mukavasti laajentaa ja syventää jo aiemmin tuttujen hahmojen historiaa kuin myös leffojen maailmaa. Juonellisesti leffa pääsi yllättämään, joka oikeasti on saavutus ottaen huomioon sen että tämä on esiosa. Vitsit olivat hauskempia ja kauttaaltaan omaan makuun paremmin osuva teos kuin alkuperäinen. Toivottavasti Cars 2 oli vain hetkellinen virhe, ja nyt Pixar on alkanut tosissaan elpyä siitä. Vielä ollaan kaukana aiempien vuosien laadusta mutta suunta on ainakin hyvä. 2014 näyttäisi tulevan The Good Dinosaur niminen pätkä, ohjaajana Bob Peterson jonka viimeisin Pixar tuotos oli Up. Vielä en jaksa innostua, mutta ei kuulosta ollenkaan huonolta setiltä. 

Kyllä, kappale liittyy Monsters University leffaan hauskalla tavalla.