Maailmanlopun sienestystä

Jos siis ei joku vielä älynnyt, tuli yksi vuoden kehutuimmista peleistä pelailtua. The Last of Us julkaistiin kesän alussa suurien myyntien ja kehujen kanssa. Hieman epäilytti pelin ympärillä pyörinyt hype joten suosiolla jätin peluun hieman myöhemmäksi. Pelin takana olevaa Naughty Dogia pidetään yhtenä parhaimmista studioista tällä hetkellä, tästä en ole niinkään samaa mieltä. Heidän pelit ovat kyllä aina teknisesti hyviä, mutta muuten yksikään heidän peli ei ole naksahtanut meikän mieltymyksiin täysiä. The Last of Us on kuitenkin ensimmäinen heidän peli josta tykkäsin jopa usealla tavalla.

Toisin kuin Uncharted-sarjassa jossa paska läppä lentää kokoajan ja meininki on kuin suoraan halvasta kesäleffasta, on TLoU hyvin vakava ja aikuismainen teos. Maailmanlopun jälkeisessä maailmassa monet asiat ovat päin helvettiä ja päivästä hengissä selviytyminen on saavutus. Sieni-zombien tuhoama maailma tuntui aluksi todella paskalta valinnalta pelin kehykseksi. Se oli suurin syy miksen jaksanut hypettyä pelistä.
Zombeja/mutantteja tai muuten vain post-apocalyptic aiheista tavaraa tulee nykyään joka tuutista enemmän kuin tarpeeksi. Minulla kiinnostus tätä aihepiiriä kohtaan on mennyt jo vuosia sitten, mutta silti aina välillä tulee tätä kulunutta aihetta hyvin käsitteleviä pelejä. Viime vuonna se oli Telltalen Walking Dead, nyt The Last of Us.

Itse sienimutantti/zombit ovat aika perseestä tässä pelissä. Isoin ongelma minulle oli se kun ne eivät ole kuolleita, ne ovat eläviä ihmisiä joihin on tullut sieni-infektio joka aiheuttaa niissä raivotaudin tapaisen zombitilan. Ne eivät syö uhrejaan, vain tappavat ilman mitään tarkoitusta. Sinäänsä aika tyypillistä, mikä tässä sitten mättää? Ensinnäkin, millä ne pysyvät elossa? Pelissä ei koskaan mainita mitä ne syövät tai juovat. Pakkohan niiden jotain on vetää elääkseen, zombit kun ovat kuolleita niin eivät ne tämmöisiin voi menehtyä. 28 Päivää ja Viikkoa Myöhemmin elokuvissa raivotautiset voitetaan juuri niiden näädyttämisellä.

Toinen iso kummastus oli talvi ja luonto ylipäätään. Pelissä yhdessä vaiheessa seikkaillaan lumisissa ja hahmojen mukaan erityisen kylmässä talvessa. Eikö sienipäiden pitäisi siis jäätyä tuolla hengiltä? Tämä olisi voitu hyvin selittää esim. sillä että ne menisivät jonkinlaiseen horrokseen talveksi mutta ei, niitä paskiaisiahan juoksee kaikkialla metsissä raivoamassa.
Ylipäätään zombi-maailmoissa minua mietityttää se kuinka ne infektoituneet selviävät luonnossa. Eikö eläimet ja esim. kiellekkeet ja muut vaarat tapa huomattavaa osaa hulluista? The Last of Usin zombit ovat myös kauttaaltaan tavallisia heikompia, ne voivat kuolla helposti ihan tyypillisistä haavoista, päätä ei ole pakko vahingoittaa. Eikö näin raivoavat hullut hyvin helposti vahingottaisi itsensä hengiltä? Noh nämä "viat" ovat ylipäätään minua ärsyttäviä juttuja tässä aihepiirissä, ei siis vika vain tässä teoksessa.

Nyt kun olen saanut tuon valituksen tehtyä, voin jatkaa hyvistä puolista. Tarina on huomattavasti keskivertoa parempaa, mitään aivan nerokasta tai uutta tämä ei kuitenkaan tarjoa. Hyvin paljon on teemoja mm. The Road leffasta/kirjasta lainattu. Mitään ei kuitenkaan ole suoraan pöllitty mistään, omia juttuja on tarpeeksi. Tarinan isoin ongelma oli päähahmot, Joelista opin tykkäämään jo alussa mutta Ellie on oma juttunsa.
Ellie tuntui usein turhan huolettomalta sekä näsäviisaalta, tietenkin tämä on osittain tarkoituskin. Kumpikin hahmo kasvaa tarinan aikana huomattavasti, Ellien muutos tuntui vain omasta mielestä turhan nopealta tai vain huonosti hoidetulta. Vioistaan huolimatta mainiota tavaraa, Bioshock Infiniteä ei kuitenkaan helpolla voiteta tällä saralla tänä vuonna taikka ylipäätään sukupolvessa.

Jump da Fuck Up

Toiminta saa myös minulta kehuja ja haukkuja. Ammuskelu ei vieläkään ole lähelläkään oman genrensä parhaimmistoa, Unchartedin ohjauksesta ollaan menty eteenpäin muttei tarpeeksi. Onneksi peli kuitenkin pääasiassa suosittelee hiiviskelyä suoran räiskinnän sijasta. Tällä saralla peli onnistuu mainiosti, pahemmin ei tule mieleen kohtia jolloin epäonnistuminen olisi ollut "pelin vika". Monella tavalla pelaaminen muistutti kivasti minun rakastamaani Rockstarin Manhunttia. Jos vain ruumiita olisi voinut raahata ja hiljaisia tappoja/tainnutuksia olisi ollut enemmän, olisi tässä käsillä yksi parhaista hiiviskelypeleistä tässä sukupolvessa.

Koitan mitään spoilaamatta vielä lopusta kirjoittaa. Peli on alusta loppuun tunnelmaltaan hyvin epätoivoinen, genren tyypilliseen tapaan ei kaikki aina mene tai etenkään lopu onnellisesti. Pelatessa koitin paljon arvailla että miten tämä tarina saadaan päätökseen, tätä loppua en kuitenkaan arvannut. Sinäänsä se oli hieman pettymys, jäi turhan paljon auki. Vaikka peli oli mainio, en tahtoisi tälle jatko-osaa. Omasta mielestä kyseinen maailma ei helposti tarjoa toista hyvää matkaa. Jos kuitenkin peli saa jatkoa, toivoisin uusia sankareita. Näin ei varmaankaan käy, kiitos turhan avonaisen lopun.

Kuitenkin, vaikka paljon yhdestä jos toisesta asiasta valitin, on The Last of Us mainio peli. Mitään järisyttävää en kokenut, mutten myöskään unohdettavaa. Peli jäänee historiaan GTA V:n kanssa yhtenä tärkeimmistä tämän sukupolven lopettajista, ihan syystäkin.

 

Niin ja OST on aika hiton hyvä.