One more turn...

Voi voi. Yli kuukausi on taas vierähtänyt viime blogailusta. Koitin pari kertaa viime kuussa tehdä jotain kauhuleffoihin liittyvää kirjoitusta (koska halloween) mutta mitään en saanut aikaiseksi. Yksi syy tähän on uusi työpaikka jossa reilun kuukauden nyt olen lorveksinut. Toinen syy on viime aikoina tavallista innokkaampi pelailu. Animal Crossing: New Leafia jaksaa vieläkin pelata kuten myös viime kuussa julkaistua Super Smash Brossin 3DS versiota. Mutta näiden lisäksi on yksi aikasyöppö joka voittaa kaikki...

Civilization: Beyond Earth (PC)

Sid Meierin nimen alla ratsastava 4X strategiasarja on yksi kaikkien aikojen suosituimmista genressään. Itse tutustuin sarjaan joskus 1990-luvun lopusssa hyvin heikosti. Taisi jollain Kompuutteri Kaikille-lehden mukana tulleella levyllä olla alkuperäinen peli kokonaisuudessaan jota sitten veljen kanssa koitettiin pelailla. Eihän siitä oikein tullut mitään kun englanti ei luistanut vielä hyvin ja peli ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Tuosta sitten vierähtikin yli kymmenen vuotta kunnes palasin sarjan pariin.

Civilization 5 tuli hieman spontaanisti napattua Steamin alesta jokunen vuosi sitten. Moni kaveri sitä oli kehunut ja pelannut jopa satoja tunteja. Ajattelin että jospa se edes hintansa arvoinen olisi (jotain 20e ehkä silloin oli alessa). Mitä meninkään tekemään, ekoina viikkoina jo pelitunteja tuli reilut 50. Tuon jälkeen tahti hidastui mutta on tuossa Steamin mukaan mukavat 200h pelattuna. Jokainen lisäri tuli ostettua ja ne aina vain paransivat jo valmiiksi loistavaa peliä. Peli meni aika nopeasti yhdeksi suosikiksi genressään sekä teki minusta "sarjan fanin". Myöhemmin myös osat III ja IV lisäreineen tuli ostettua ja pienien tesmailujen jälkeen omasta mielestä sarja on edennyt kokoajan vain parempaan suuntaan.

 

Tämän vuoden keväänä pelien takana oleva Firaxis studio julkisti Civilization: Beyond Earthin. Melko selväksi he tekivät jo tuolloin että kyseessä on Civ 5 moottorilla tehty scifi spin-off sarjalle. Peli meni minulla nopeasti odotetuimmaksi tälle vuodelle. Nyt sitten sitä on saanut parisen viikkoa pelailla ja fiilikset pelistä ovat... hyvät.

Beyond Earth ei tosiaan keksi pyörää uudelleen. Se on pelillisesti monella tavalla hyvin samanlainen kuin Civ 5. Tavallaan tämä välillä harmittaa kun asiat tuntuvat ajoittain turhankin tutulta. Kehittäjät oisivat saaneet minun mielestä yrittää enemmän uusia kikkoja mutta melko turvallisesti mennään. Etenkin vakoojat ja kauppareitit ovat kuin suoraan Vitosesta repäistyjä. Edes jonkunlaista visuaalista uudistusta olisi voitu tehdä. Mutta kuten sanotaan: "don't fix it if its not broken"...

Noh, kyllä pieniä viilauksia ja pari suurtakin uudistusta on mukana. Teknologia ja hyve systeemejä on muutettu paremmiksi. Valinnan varaa on kummassakin enemmän. Nyt ei tarvi tai edes kannata pitäytyä vain tietyissä hyve tyyleissä kun jokaisesta kategoriasta löytyy kaikenlaisille sivilisaatioille käytännöllisiä kykyjä ja bonuksia. Vitoseen verrattuna teknologioilla on entistä suurempi merkitys. Monesti pitää tarkasti miettiä että minkä opiskelisi seuraavaksi.

Vitosen ideologioiden ja uskonnon tilalla on "mieltymys" systeemi joka on nakattu teknologioihin kiinni. Sinäänsä se toimii yhdenlaisena oman kansan elämänfilosofiana joka vaikuttaa merkittävästi melkeinpä kaikkeen. Näitä mieltymyksiä on kolme: Alieneja vihaavat natsit, teknologian kaiken edelle laittavat nörtit sekä alieneja rakastavat hipit. Näistä oma suosikki on viimeisin. On hienoa muuttaa omista joukoista yhdenlaisia ihmis-alien äpäriä joiden seassa tallustelee ihan puhtaita hirviöitä. Etenkin lopussa avattava jättiläishirviö on aivan parasta. Se on kuin suoraan jostain Godzilla-elokuvasta, sillä on hieno laittaa viholliset lyttyyn.

Nuiden systeemien uudistusten lisäksi se merkittävin uusi juttu on itse alienit. Nämä Civ 5:n barbaarit korvaavat tietokoneen ohjaamat joukot ovat etenkin pelin ensimmäisen puolikkaan aikana hyvin merkittävä vastus. Sinäänsä vasta "end gamessa" näistä monstereista ei ole enään pahemmin vastusta. Monta kertaa minunkin viattomat työläiset ja uusia kaupunkeja aloittamaan lähteneet kolonialistit joutuivat maassa myllertävien jättimatojen tai vedessä menevien krakenien suihin. Sinäänsä alienit ovat kilttejä vain juuri nuita hippejä kohtaan, vaikkakin silloinkaan niihin ei voi aina luottaa.

Kivana pikku lisänä johtajien ulkonäkö muuttuu pelin aikana.

Kokonaisuutena Beyond Earth on siis mainio peli, mutta turhankin tuttu. Kyllä tähän varmana tulee mukavasti pelitunteja nakattua ja innolla odottelen jo tulevia päivityksiä joissa uusia kansoja ja joukkoja tulisi lisää. Jos vain kauppareitteihin ja vakoojien komenteluun tulisi jonkunlaiset automaatiot niin pahemmin ei olisi valitettavaa. Etenkin end gamessa alkaa välillä ärsyttämään niiden jatkuva mikromanagerointi. Vastaavasti taas työläisten automatisointi on täysin kustu. Rakentelevat aivan turhia juttuja ja vääriin paikkoihin. Juuri pelin viimeisinä tunteina olisi mukava nakata vain automatisointi niihinkin mutta ei. Onneksi näihin mainittuihin asioihin Firaxis on jo kertonut tekevän päivitystä. 8/10 tällä hetkellä, hyvin lähellä ysiä. Jospa patchien ja lisämatskujen jälkeen peli sinne kapuaisi.

Zombeja ja demoneita

Tässä viimeisen kahden viikon aikana olen viettänyt melkoisesti aikaa elävien kuolleiden sekä demonien seassa. Puhun siis videopeleistä enkä elämästäni Oulun kauniissa kaupungissa. Eli mitä ja millä olen pelaillut viimeksi:

DmC: Devil May Cry (2013)

Emoilua ja mäiskettä. Tuossa olisi tämä peli tiivistettynä. DmC: Devil May Cry on jo yli 10 vuotta pyörineen sarjan uusin osa sekä samalla rebootti. Sanon heti tähän alkuun, aiemmat osat eivät ole minulle kovin tuttuja. DmC 1-3 osia olen tesmaillut kaverien luona mutta yhtäkään niistä en ole läpäissyt. Minua ei siis haitannut monien "fanien" suu vaahdossa huutamat vääryydet hahmoihin ja juoneen liittyen. Ne oli muuten vaan paskaa minunkin mielestä.

Mutta kukapa juonesta välittää kun kyseessä on nopeaa ja hienoa mätkintää sisältävä peli. Pelasin pelin PS3 konsolillani (kiitos PSN+) joten peli ei ehkä ole yhtä näyttävä kuin esim. PC versio mutta perkele, tämä on nätti peli. Etenkin toiminnan sulavuus ja efektimyrskyt saivat aikaan hymyn huulille. Hyvin on revitty tehoja jo hyvin vanhasta raudasta. Grafiikkoja tärkeämpää tämmöisessä hack 'n' slash pelissä on kuitenkin pelattavuus sekä sulavuus ja niissä ei ole minun mielestäni moitittavaa. Mitään kummempaa lagailua ei tullut vastaan sekä combottelu onnistui kuin tanssi. Etenkin iskujen määrä ja aseiden välillä vaihtelun helppous ovat suuret plussat.

Taistelu ja ulkoasu ovat siis kovaa kamaa. Miten sitten muuten? Juoni on kuten alussa sanoin isolta osalta täyttä kuraa ja täysin arvattava. Hahmot ovat tylsiä ja unohdettavia, en enään edes muista kuin parin päähenkilön nimen vaikka läpäisystä on vasta viikko. Toisen miinuksen pelille annan sen liiallisesta tasohyppelyyn painottamisesta. Melkein kokoajan joutuu hyppimään ja liitelemään pienien alustojen välillä ja se tylsistytti minua. Älyän että vaihtelun vuoksi tuota oli laitettu mutta hieman vähemmän hyppelyä ensi kerralla, kiitos.

Musiikista ja äänimaailmasta annan taas suuret plussat. Taistelujen aikana pauhaa menevät biisit jotka sopivat hyvin tunnelmaan. Tuollaista musiikkia en pahemmin muuten kuuntele mutta tähän tuo elektroninen mäiske sopi täydellisesti. Myös demonien örinät ja etenkin eräässä pomotaistelussa olleet kohinat olivat huikeaa kamaa.

Kaikkiaan DmC: Devil May Cry (aivan älyttömän tyhmä nimi) oli minulle positiivinen yllätys. Sarjaan uutena tulokkaana tämä tuntui mainiolta osalta hypätä messiin ja kyllä nyt löytyisi innostusta pelailla nuo aiemmatkin osat läpi. Mielenkiinnolla jään odottelemaan seuraavaa osaa, jospa juoni olisi tuolloin parempi. 8/10

Dead Island: Riptide (2013)

Pari vuotta sitten pelailin alkuperäisen Dead Islandin läpi. Mukavat 15h siinä vierähti kun yhteispelinä sen veteli Steamissa. Yksin sitä ei jaksanut sekuntiakaan. Nyt kun Humble Storesta tämä pari vuotta myöhemmin tullut Dead Island (1.5) Riptide lähti viidellä eurolla niin ajateltiin kaverin kanssa että olisi kai aika palata lämpimiin maisemiin paloittelemaan zombeja.

Kuten jo äsken nakkasin niin tätä peliä voisi helposti sanoa Dead Islandin 1.5 versioksi. Peli on isolta osalta sitä samaa mitä alkuperäinen mutta kaikkea on hieman lisää. Yksi uusi pelihahmo (jota en tietenkään testannut), kaikenlaisia aseita lisää (etenkin tuliaseita) sekä jokunen uusi hassu zombi. Kaippa tuo tarinakin oli uusi mutta kun se on laadultaan aivan järetöntä kuraa niin hankala on huomata eroa. Onneksi dialogi sentään välillä naurattaa älyttömyydellään, meno on kuin suoraan halvimmista 1970-80 lukujen kauhuelokuvista.

Joku voi tässä vaiheessa miettiä että miksi edes ostin tämän pelin? Koska se on perkeleen hauska yhteispelinä. Kaverin kanssa on mukava turista Skypessa paskaa samalla kun muussaa elävien kuolleiden päitä tohjoksi. Pelin ajoittaiset bugit sekä älyttömät fysiikat voisivat vituttaa yksinpelissä mutta co-opissa ne vain naurattavat.

Dead Island-sarja on monella tavalla viallinen. Aiemmin mainitut tekniset viat sekä juoni ovat minulle suurimmat miinukset. Sarja tekee kuitenkin pari asiaa aivan loistavasti. Iso plussa tulee oman hahmon mukaan skaalautuvista vihollisista. Tällöin ei ole väliä vaikka yhteispelissä jokainen hahmo olisi tasoltaan aivan toisista laidoista. Viholliset ovat näin aina sopivan haastavia jokaiselle. Etenkin Borderlands saisi ottaa tästä mallia, siinä kun viholliset skaalautuvat moninpelissä aina vain pääpelaajan mukaan.

Enpä tiedä mitä muuta tästä enään sanoisi. Mainio yhteispeli, paska yksinpeli. Peliä saa nykyään monestakin paikasta hyvin halvalla joten jos vain kaveri löytyy jolle tämmöinen peli myös maistuisi niin tässä olisi hyvä co-op peli. Meillä kesti tarinan läpäisyssä reilut 10 tuntia, tähän sisältyy myös iso osa sivutehtävistä. Pituudeltaan siis hieman lyhyempi kuin aiempi osa. Mutta jos näiden kahden pelin välillä pitäisi valita niin Riptide vie voiton. 7/10

Netflix suosituksia osa 5

The House of the Devil (2009)
Illat alkavat jo pimenemään joten on hyvä aika katsella hieman kauhua. The House of the Devil on ohjaaja Ti Westin ehkäpä paras tuotos tähän mennessä. 1970-80 lukujen hengessä tehty satanistielokuva on herkkua genreen vasta tutustuville kuin myös vanhojen klassikoiden (mm. Rosemary's Baby, The Omen) faneille.

Ti West onnistui luomaan elokuvasta loistavasti "vanhan" tuntuisen kaikin mahdollisin tavoin, toisin kuin Tarantino/Rodriguez heidän "Grindhouse" tuplassaan. Elokuva on kuvattu vanhalla kalustolla, asusteet ja maailma näyttää kuin suoraan 1980-luvulta repäistyltä sekä musiikkivalinnat osuivat aivan nappiin. Jos en paria näyttelijää tästä tunnistaisi niin hyvinkin voisin luulla tämän olevan vähintään 20 vuotta vanha elokuva.

Mitään en suuremmin tahdo spoilata mutta jottei tämä teksti menisi pelkäksi kehumiseksi niin pakko on mainita suurimmasta viasta. Elokuvan loppu on pienoinen pettymys, syy tähän on loistava tunnelma ja koko elokuvan ajan oleva tunne että kohta räjähtää. Kyllä siellä lopussa herkkuakin oli mutta pakolla se jätti pienoisen "siinäkö se oli" fiiliksen.

Tuosta pienestä pettymyksestä huolimatta on kyseessä yksi parhaista kauhuista vähintään viimeisen 5 vuoden ajalta. Sääli ettei ohjaaja/käsikirjoittaja West ole onnistunut ennen tai tämän jälkeen tekemään näin hyvää leffaa. Suosittelen kuitenkin myös hänen pari vuotta uudempaa The Innkeepers pätkää, ei mitenkään näin hyvä mutta aivan kelpo kummittelu. 8/10

Ichi the Killer (2001)

Tämä elokuva on hyvin erikoinen. Se samalla saa katsojan nauramaan, kiemurtelemaan paikallaan sekä miettimään että mitä helvettiä minä edes katson?! Varmaan kenellekään ei tule yllätyksenä että elokuva tulee japanista ja pohjautuu mangaan. Tämä Takashi Miiken ohjaama elokuva on kerännyt ympärilleen vankan kulttisuosion, enkä ihmettele miksi. Kyseessä on samalla todella loistava mutta myös typerä elokuva.

Elokuva pyörii (yllätys yllätys) Ichi nimisen tappajan ja Yakuzan ympärillä. Sekaan nakataan myös yksi jos toinen alamaailman sankaria niin johan on soppa valmis. Lyhyesti sanottuna: ihmisiä kuolee. Paljon.

Näyttelijät ovat hyviä, tehosteet ovat isolta osalta hienoja (poikkeuksena pari hirveää CGI-kohtaa) ja meno on ajoittain niin järetöntä ettei voi kuin nauttia. Vaikka Ichin voisi helposti leimata vain yhdeksi gore-elokuvaksi monien joukossa niin sitä tämä ei ole. Hankala uskoa mutta tästä löytyy jopa syvyyttä ja taiteellisuutta jota uupuu yleensä genrensä tuotoksista.

Jos siis sairas väkivalta, raiskaus ja muut positiiviset asiat ovat lähellä sydäntä niin tässä olisi elokuva sinulle. 8/10

I Know That Voice (2013)

Jos mm. Paavo Pesusieni, Futurama, Batman ja Nolan North ovat tuttuja niin tässä olisi hyvä dokkari sinulle. I Know That Voice on John DiMaggion (mm. Futuraman Bender, Adventure Timen Jake ja Gears of War sarjan Marcus Fenix) ideasta lähtenyt dokumentti käsittelee ääninäyttelijöitä ja heidän ammattiaan. Katsoja siis viedään ohjelmien, elokuvien ja videopelien kulissien taakse.

Joskus viime vuonna tästä dokumentista ensimmäisen kerran kuulin ja heti odotin tätä innolla. Minua on jo kauan kiinnostanut tämä aihe ja youtubesta sekä muualta olenkin haastatteluja tsekkaillut. Dimaggio on kavereineen saanut kasaan melkoisen joukon suuria alan tähtiä. Mukana on mm. Kevin Conroy (Batman), Mark Hamill (Jokeri), Tom Kenny (Spongebob) sekä Nolan North (kaikki mahdolliset videopelit).

90 minuutin sisällä ehtii kameran edessä käydä kymmeniä tuttujen kasvoja ja ääniä. Sinäänsä jos jotain olisin toivonut niin juuri pituutta lisää. Oli mukavaa että videopelitkin oli otettu mukaan mutta pääasiassa aihe käydään melko nopeasti läpi. Tiedä sitten kuinka paljon löytyy pois leikattuja kohtauksia. Enpä pahemmin keksi muuta sanottavaa tästä, etenkin jos aihe kiinnostaa niin tässä olisi melkoista herkkua luvassa. 8/10

Kertakäyttöinen elokuva osa 3

Kävin viime perjantaina elokuvissa katsomassa elokuvan jota olin semisti odotellut jo hyvän hetken. Siinä on tähtirooleissa semmoiset sankarit kuten: Sylvester Stallone, Jason Statham, Arnold Schwarzenegger, Wesley Snipes sekä Mel Gibson. Kuka vanhoja actionleffoja rakastava ihminen ei olisi innoissaan tuosta lihaksikkaasta ja hikisen miehekkäästä joukosta joka löytyisi vieläpä yhdestä samasta elokuvasta? Pää melkein räjähtää siitä parhaudesta jota näiden näyttelijöiden ympärille voisi kirjoittaa ja tehdä.
Mutta sitten tuli The Expendables 3.

Ennen kuin itken suurimmat valitukseni tätä uusinta osaa kohtaan, voisin eka kertoa mielipiteeni aiemmista pätkistä. The Expendables (2010) oli aivan kelpo toimintaleffa jossa ammuttiin pyssyillä. Okei, kyllä siinä muutakin tapahtui. Tässä tänä kesänä katsoin tämän ensimmäisen osan toisen kerran, aiemmin olin nähnyt sen vain teatterissa ja siitä jäänyt maku oli hieman pettynyt. "Ihan jees leffa mutta olisi voinut olla niin paljon parempikin" oli alkuperäinen mielipide. Nyt kun toisen kerran katsoin niin sinäänsä pidin tästä jopa enemmän kuin muistin. Äksöni on hieman käppäistä eikä läppäkään ollut täyttä kultaa. Kuitenkin tämä jaksoi viihdyttää mainiosti sen pituutensa ajan jopa uudelleen. Semmoinen juuri ja juuri 7/10, ottaen huomioon julkaisunsa ajan. Jenkkiäksönit olivat tuolloin melkeinpä historiansa huonoimmassa tilassa.

The Expendables 2 (2012) yllätti minut aivan täysin. Trailerin perusteella näytti meno olevan asteen kovempaa ja nyt Arskakin oli jo pientä cameota suuremmassa roolissa. En kuitenkaan ollut valmistautunut siihen kuinka viihdyttävä ja kova elokuva tämä oikeasti oli. Huom. viihdyttävä, läppä oli aivan huikeaa (jopa ajoittain paskuudessaan), toiminta oli hyvin tehtyä eikä CGI veri haitannut nyt todellakaan niin paljoa kuin aiemmassa osassa. Van Damme oli aivan perkeleen kova pahis ja saipa Scott Adkins myös sopivan roolin. Helvetin hyvä elokuva ja nyt oltiin päästy siihen samaan fiilikseen kuin mikä löytyy näyttelijöiden vanhoista leffoista. 8/10

Ja sitten päästään itse pääaiheeseen. The Expendables 3... Trailerien perusteella meno näytti jo hyvin keskinkertaiselta sekä K13 (Suomessa K12) leima oli jo yksistään yhdenlainen Kuoleman suudelma tälle elokuvalle. Pakkohan tämä oli kuitenkin nähdä, ei se voi olla nyt niiin huono. Eihän? Kyllä se oli melkoisen paska. Niin paljon koitin ajatella tästä positiivisia asioita katselun jälkeen mutta niitä ei ole hirveästi. Teenpä poikkeukseksi listan hyvistä ja huonoista asioista:

Hyvät asiat elokuvassa:

1. Mel Gibson - Yksi kaikkien aikojen näyttelijöitä vetää jälleen helvetin hyvän roolin. Mies on kuin luotu pahikseksi.
2. Pari hyvää läppää - Alussa Snipesin nakkaama juttu vankilareissusta ja vittuilut Bruce Willisin hahmoa kohtaan saivat jopa hieman hymähtämään.
3. Lopun taistelu oli jopa ihan hyvä kaikessa tyhmyydessään ja älyttömyydessään.

Huonot asiat:

1. Aivan liian pitkä elokuva - Aiemmat osat olivat semmoisia 100 minuuttisia ja se tuntui aivan sopivalta pituudelta. Tylsiä kohtia ei pahemmin tullut ja asiat rullasi mainiosti. Uusi elokuva oli yli kaksi tuntinen ja se tuntuu. Turhaa paskaa aivan hitosti mukana.
2. Uudet turhat sankarit - Joku idiootti oli keksinyt että olisi järkevää tuoda tämmöiseen nostalgiafestiin mukaan joitain uusia hahmoja joiden näyttelijöitä ei kukaan tunne eikä tahdo tuntea. Se jo sanoo paljon jos yksi niistä on Twilight-leffoissa näytellyt mallipoju. Mitä helvettiä nyt oikeasti?
3. K13 action, ei tarvi sanoa muuta.
4. Kaikki muut asiat joita en maininnut.

Frasier, mitä sää täällä teet!?

Tosiaan isoin ja vakavin vika tässä elokuvassa on sen uudet ryhmän jäsenet. Jokainen uusi sankari (paitsi Antonio Banderasin energisin rooli aikoihin) on aivan perseestä ja tahdoin niiden kaikkien kuolevan heti (spoiler, ne ei kuole). Pahinta on se että sinäänsä elokuvan keskiosa on kokonaan omistettu näiden turhakkeiden rekrytoimiseen ja niiden kanssa seikkailuun. Tuon noin 45min pituisen pätkän aikana ei muita kuin Sylttyä ja Arskaa nähdä vanhoista tutuista. Arnoldin roolikin on tässä elokuvassa aivan turha, hän pääasiassa vain istuu ja välillä sanoo jotain joka ei ole edes viihdyttävää.

Tämä elokuva olisi ollut niiiin paljon parempi sillä simppelillä korjauksella että tuo uusien hahmojen juoni olisi kokonaan leikattu pois. Elokuva olisi näin myös sopivan pituinen, mutta ei. En tiedä kenen idea tuo oli (mm. Syltty ollut kynäilemässä) mutta sitä henkilöä pitäisi lyödä ja lujaa. Olin oikeasti aivan ihmeissäni tuosta päätöksestä. Leffa meni kivasta totaaliseen paskaan yhdessä sekunnissa. Okei, ei se alkukaan mitään aivan huikeaa ollut mutta aivan kelvollista siihen saakka.

Toiseksi suurin vika elokuvassa oli tosiaan tuo ikäraja. K13 action jossa on tämmöinen näyttelijäkaarti pitäisi kieltää lailla. Kaikista pahintahan oli se että tämä oli niin selvästi leikattu jälkikäteen tuohon ikärajaan sopivaksi. Toiminnan keskellä tuli aivan idioottimaisia leikkauksia jottei me nähtäisi tyyppien kuolemia. Kun joskus syksyllä tästä tulee jokin K18 versio niin se on se aito versio elokuvasta. CGI vertahan siitäkin sitten löytyy mutta kyllä sekin voittaa tämän nykyisen järettömyyden.

Muistelen joskus lukeneeni että tämän pitäisi olla sarjansa viimeinen osa. Näin varmaan käykin jos tämä ei menesty, ensimmäinen viikonloppu ei ainakaan ollut menestys. Luulinkin että nyt sitä viimein jopa näitä sankareita kuolisi mutta eipä tietenkään. Vaikka heidän tiiminsä nimi muuta sanoo niin nämä miehet ovat kuolemattomia supermiehiä. Olisi ollut hyvä lopetus sarjalle jos vaikkapa Syltty olisi kuollut ja Statham olisi jatkanut pomona. Mutta kaikkihan menee hyvin ja lopussa juodaan kaljaa ja naureskellaan. Minä en nauranut mutta kaljaa tämä laittaa mielen haluamaan, niin paljon että hukuttaisi itsensä siihen. Annan ehkä pojon liikaa säälistä: 5/10.

Netflix suosituksia osa 4

Kuten aiemminkin, voi olla että osa näistä suosituksista löytyy vain jenkkien Netflixistä. Suomen valikoima kun on ajoittain hyvin heikko.

Trailer Park Boys (2001- ) Tv-sarja sekä elokuvat

Muistan kun 2000-luvun alussa Nelonen näytti tätä sarjaa parisen vuotta (Törky Torstai ohjelmassa jota Duudsonit juonsi), tuolloin jokusen jakson tsekkasin mutta meno ei pahemmin maistunut. Nyt ymmärrän miksi, tuolloin vielä melko nuorena poikana en täysin älynnyt moniakaan vitsejä. Kesän alussa päätin sitten antaa sarjalle uuden mahdollisuuden kun Netflix toi kaikki jaksot ja elokuvat meidän kuolevaisten tarjolle. Ei kovin kauaa mennyt kun koko tuotanto oli koluttuna läpi. Hetkeen en ole yhtä hauskaa sarjaa katsellut.

Trailer Park Boys on mustaa huumoria sisältävä pseudodokumentti jossa seurataan kanadalaisen asuntovaunukylän tapahtumia, tärkeimpinä hahmoina ovat kolme rikollista jotka koittavat tienata rahaa yhdellä jos toisella konstilla. Ohjelman jopa ajoittain kuiva huumori vaatii hieman totuttelua. Olin kylläkin jo ensimmäisen kauden parin jakson jälkeen koukussa. Sarjan huumori on isolta osalta rakennettu dialogin ympärille ja tämän se tekee aivan loistavasti. Parhaiten jäi mieleen Jim Laheyn "shit analogyt" tai Rickyn idioottimaiset virheet puheessaan. Sinäänsä kaikista älyttömintä on se että suuri osa dialogista on paikalla keksittyä eikä käsikirjoitettua. Sanoo jotain näyttelijöiden taidoista vaikka vain pari on ns. "ammattilaisia"

Tv-sarja on alusta loppuun täyttä laatua ja on vaikea olla suosittelematta tätä mainiota ohjelmaa. Elokuvat ovat sitten laadultaan hieman vaihtelevia. Vuonna 2006 tullut Trailer Park Boys: The Movie ja Trailer Park Boys: Countdown to Liquor Day (2009) ovat joka fanille pakolliset katselut. Ne ovat samaa menoa kuin ohjelma mutta sinäänsä melkein yhden tuotantokauden tarina yhdessä satsissa. Say Goodnight to the Bad Guys on vuonna 2008 tullut tv-elokuva joka jätti vähän tyhjän olon, sinäänsä se on vain esiosa Countdown to Liquor Day leffalle. Kaikista huonoin ja melkeinpä suosittelen skippaamaan on Trailer Park Boys: Live in F**kin' Dublin joka on kuten nimi sanoo tähtien vetämä livenauhoitus. Alussa ja lopussa on näyteltyjä osia jotka ovat hauskoja mutta itse show on melko kivuliasta katseltavaa. Eli katsokaa vain alku ja loppu, muuten suosittelen jättämään välistä.

Trailer Park Boyssilla menee kyllä nyt lujaa. Pari uutta tuotantokautta on tulossa Netflixiin, uusi elokuva on jo ulkona (Kanadassa) mutta syksyllä vasta digitaalisena. Myös samoilta tyypeiltä on tulossa Swearnet: The Movie niminen elokuva jossa meno näyttäisi olevan todella metaa. Hyvä on siis olla sarjan fani.

Kokonaisuutena koko hässäkälle antaisin arvosanan: 9/10. Yksi parhaista komediasarjoista koskaan, laittaisin samalle tasolle kuin esim. monet brittikomediat joita rakastan suuresti.

Manhunter (1986)

Manhunter on Michael Mannin ohjaama jännäri joka on tehty Red Dragon nimisen kirjan pohjalta. Red Dragon on varmaan monelle tuttu nimi vuonna 2002 tulleesta elokuvasta. Kumpikin elokuva on tehty saman kirjan pohjalta mutta Manhunter on monille jopa täysin tuntematon teos. Se ei ainoastaan ole hyvä jännäri, mutta myös ensimmäinen elokuva jossa Hannibal Lecter näkyy isolla kankaalla. Anthony Hopkins on minulle kuten varmaan melkein kaikille SE ainoa oikea Hannibal mutta Manhunterissa Brian Coxin vetämä rooli on myös aivan loistava. Nykyään kylläkin laittaisin melkein Mads Mikkelsenin parhaaksi Hannibaliksi mutta siitä joskus myöhemmin.

Pakko tunnustaa että itsekin tämän kyseisen elokuvan löysin vasta Red Dragonin nähtyäni. Tämä harmittaa koska pidän Manhunteria parempana elokuva ja olisin tahtonut yllättyä kaikista juonenkäänteistä jotka valitettavasti Red Dragon minulle "spoilasi". Kumpikin elokuva on pieniä poikkeuksia vaille sama tarina ja hahmot joten isolta osalta tiesi kokoajan mitä tulee tapahtumaan. Red Dragon on kirjalle uskollisempi elokuva mutta sen loppu oli heikko. Pidän enemmän Manhunterin tylystä ja simppelistä lopusta. Tässä on omasta mielestä hyvä esimerkki siitä ettei aina kirjaa kannata kovin tarkasti kopioida elokuvaksi.

Suurin syy miksi pidän tästä vanhasta uutta enemmän on sen tunnelma ja näyttelijät. William Petersen vetää loistavan roolin häiriintyneenä ja epävakaana etsivänä. Tom Noonan on täydellinen helvetin ahdistavana murhaajana. Kaikki kohdat jossa hän näkyy ovat niin epämukavia.

Tosiaan mitään enempää spoilaamatta suosittelen tätä elokuvaa suuresti. Etenkin jos Red Dragon on katsomatta niin nyt olisi mahdollisuus kokea kunnon herkkua. Tämän jälkeen sitten kannattaa katsoa uudempi versio. Tietenkin tämän pitäisi tulla oletuksena, aina ensin vanha/alkuperäinen versio ennen uutta. Arvosana: 8/10.

Invasion of the Body Snatchers (1956)

1950-luvun sci-fi, onko mitään joka samalla niin loistavaa mutta myös paskaa. Tällä meinaan sitä että kyseisen vuosikymmenen sci-fi leffoissa on niin järettömän isoja eroja laadussa. Invasion of the Body Snatchers menee kuitenkin selvästi sinne parhaiden joukkoon. Kyseessä on ehkäpä yksi tärkeimmistä sci-fi elokuvista koskaan.

Elokuva sijoittuu pääasiassa pieneen kaupunkiin jossa alkaa tapahtumaan kummia. Ihmiset käyttäytyvät kummallisesti ja päähahmo alkaa epäilemään että jotain tai jokin on ottanut kansalaisista vallan. Isoin ero muihin kuuluisiin aikansa tieteiselokuviin on erikoistehosteiden vähyys. Mitään suuria lentäviä lautasia ei ole, ihmiset eivät muutu joksikin kamaliksi hirviöiksi eikä edes verta taikka toimintaa ole oikein yhtään. Tämä on yksi elokuvan parhaista puolista, tehosteiden sijaan keskitytään juoneen ja hahmoihin. Kyllä minä The Blobin tapaisista aikansa elokuvista myös tykkään mutta on mukavaa että löytyy tämmöistä vaihtelua.

Ennen tämän klassikon katselua olin nähnyt 1978 tulleen ehkäpä jopa kuuluisamman version. Yksityiskohtia en pahemmin tuosta muista paitsi sen että gorea oli mukana ja että se tuntui ajoittain turhan pitkältä. Alkuperäinen elokuva on juuri sopivan pituinen eikä tylsää kohtaa ehdi tulla. Muutenkin kevyempi ote aiheesta maistui minulle paremmin. Tuon remaken lisäksi on olemassa myös vuonna 1993 että myös 2007 tulleet versiot. Harva elokuva on näin monesti uudelleen tehty. Tietenkin jokainen näistä elokuvasta on melko erillainen, itse idea on sama mutta melkein kaikki muu on uutta.

Sinäänsä melkein yllätyin kuinka paljon pidin tästä alkuperäisestä elokuvasta. Jotenkin kiinnostus tätä kohtaan ei ollut suuri mutta katselun jälkeen todellakin laittaisin tämän sinne samalle tasolle kuin muut aikansa klassikot: The War of the Worlds, The Day the Earth Stood Still tai The Blob. Melkeinpä jopa korkeimmalle paikalle. Jos siis kunnon 1950-luvun tieteisjännäri kiinnostaa niin tässä olisi loistava ehdokas. Arvosana: 8.5/10.

Juna kulkee vaan...

Aurinko paistaa ja kesä on täysillä käynnissä. Ainakin oma kämppä on ollut jo tovin yksi helvetillinen pätsi, joten mikä olisikaan parempi viilentymisen tapa kuin katsoa elokuva jossa on loputon talvi? 

Snowpiercer tarjoaa juuri tuota, kylmää on meno alusta loppuun. Kyseessä on Korealaisen Joon-ho Bong  uusin elokuva, itse tunnen miehen hänen parista aiemmasta tuotoksesta jotka ovat vallan mainioita. Hieman epäilytti Snowpiercerin kanssa se että onko meininki mennyt liian länsimaalaiseksi. Onneksi näin ei ole käynyt, tämä on niin kaukana Hollywoodista kuin vain mahdollista. 

        Sinäänsä huvittaa nyt katsomisen jälkeen että asia on näin. Ensimmäisen kerran kuulin tästä elokuvasta keväällä, näin trailerin teatterissa ja ajattelin että onpas paskan näköinen. Tuolloin en kylläkään huomannut kuka tämän leffan takana on. Nopeasti trailerin perusteella Snowpiercer näyttääkin joltain uudelta tyhmältä Hollywoodin ulostamalta pökäleeltä jossa pääosassa on tällä hetkellä hyvin "kuuma" (monellakin tavalla) Chris Evans. 

Elokuva kuitenkin sai kovia kehuja etenkin kriitikoilta tuossa kesän alussa, hieman ihmettelin että onko nyt kyseessä edes sama elokuva. Tulipa tuolloin sitten huomattua mm. kuka on ohjaajana. Hieman jo innostuin tämän näkemisestä mutta pidin odotukset vieläkin pieninä. Eilen sitten tämän katsoin ja.. Voi veljet mikä meininki. Tässä on isolla mahdollisuudella minulle "vuoden yllättäjä" palkinnon vievä teos. Elokuva piti otteessaan alusta loppuun, näyttely oli loistavaa ja jopa juoni oli kokonaisuutena hyvä. Juuri tarinallisesti epäilin tämän olevan melkoista kuraa, mutta Snowpiercer sisälsi enemmän sanomaa kuin iso osa nykyajan elokuvista.

Mutta niin, mistä elokuvassa on edes kyse? Ihmiset vahingossa jäädyttivät koko maailman koittaessaan viilentää pahenevaa ilmastonlämpenemistä. Yksi mies sitten päätti ennen tuon tapahtumista tehdä älyttömän junan joka kiertää yhdessä vuodessa koko planeetan. Maailmanlopun jälkeen viimeiset selviytyjät asuvat nyt tässä aina liikkuvassa junassa. Köyhät ovat perällä olevia orjia ja junan kärjessä rikkaat mässäilevät herkuilla. Kuulostaako ideana kovin fiksulta? No ei! Mutta jotenkin tämä konseptin älyttömyys ei haitannut minua pätkääkään. Elokuva pohjautuu ranskalaiseen sarjakuvaan joten en ole yllättynyt, viinipäissään sitä keksii kaikki parhaat jutut.

Snowpiercer on pääasiassa juoneen painostavaa draamaa, mutta aina välillä on mukaan mahtunut jokunen kunnon taistelu. Etenkin noin puolivälissä oleva pitkähkö tappelu oli melkein Raid 2 tason herkkua. Tunnelma on myös kokoajan hyvin painostava ja epätoivoinen, juuri sellainen josta nautin. Kuka vain tärkeistä hahmoista saattaa kuolla milloin vain ja parasta on se miten hahmot käsittelevät kuolemaa. Junassa on sen 17 vuoden matkan aikana tapahtunut paljon sairaita asioita joten kaverin kuolema ei paljoa hetkauta sankareita.

Kaikkiaan tällä hetkellä Snowpiercer on yksi tämän vuoden suosikeistani. Pitkästä aikaa elokuva yllättää näin rankasti minut. Täydellinen tämä ei todellakaan ole, jokunen skene oli kunnon "mitä miksi täh!?!" tason ihmetystä aiheuttavia kohtauksia josta vähän rokotan. Mutta niin, katsokaa tämä elokuva. Se on hyvä. 8.5/10

Netflix suosituksia osa 3

Tovi taas vierähtänyt viime suosituksista joten on jo aikakin kertoa teille että mitä laatua kannattaa katsella 'Flixin syövereistä. Kuten aiemminkin niin ainakin osa näistä löytyy vain jenkkien netflixistä.

Where the Buffalo Roam (1980)

Jo aiemmin parissakin blogissa olen mainostanut yhtä maailman hienointa näyttälijää Bill Murrayta. Miehen huumori on hyvin kuivaa ja vaatii totuttelua, mutta kun pääsee sen makuun niin hän on ehkäpä maailman hauskin henkilö. Where the Buffalo Roam on kyseisen herran hyvin varhaista tuotantoa sekä samalla yksi merkittävimmistä rooleista hänelle. Murray esittää kuuluisaa gonzo journalisti Hunter S. Thompsonia. Monet tietävät miehen nykyään Johnny Deppin esittämänä hulluna, mutta Murray ehti melkein 20 vuotta aiemmin esittää tätä huumeita ja alkoholia rankasti käyttävää journalistia.

Verrattuna Deppin leffoihin ( Fear and Loathing in Las Vegas & The Rum Diary) jotka on tehty Thompsonin kirjoista on Where the Buffalo Roam kyseisen miehen omista elämän tarinoista ja lehtijutuista koottu usean tarinan sekoitus. Eipä näistäkään tiedä että mitkä jutut ovat faktaa vai fiktiota. Pari samaa tarinaa löytyy myös Fear and Loathingista (mm. liftari) mutta muuten jutut ovat erejä. Monen tarinan ainoa yhdistävä asia on Peter Boylen hienosti esittämä asianajaja Lazlo. Muuten sitten hypitään jopa usealla vuodella parissa kohdassa ajassa eteenpäin. Tämä hajanaisuus voi haitata joitakin mutta minä ainakin pysyin ihan kärryllä missä mentiin.

Murray asui Thompsonin kanssa ennen elokuvaa hyvän tovin ja näin oppi monille kyseisen herran tavoille. Omasta mielestä hän vetää paremmin kuin Depp, vaikkakin lopulta kummankin suoritus on melko identtinen. Elokuva sisältää monia nerokkaita kohtia, mutta myös joitain aika turhahkoja pätkiä. Tämän takia kokonaisuutena esim. Fear and Loathing on parempi elokuvana mutta ero on aika pieni. Jos siis nuo Deppin leffat ovat tuttuja ja maistuivat, ei tämä voi pahemmin pettää. 7/10

Battlestar Galactica (2004-2009)

Viimeinkin sain tämän "kaikkien aikojen parhaan scifi-sarjan" katseltua. Alku oli melko hidas mutta jo ensimmäisen kauden puolivälissä olin täysin koukussa. BGS ei ole kovin  positiivinen sarja, heti alussa vihaiset robotit hyökkäävät ja tuhoavat hetkessä ihmiset melkein kokonaan. Viimeiset selviytyjät sitten pakenevat ja koittavat löytää uuden kodin. Aika simppeli juoni vai mitä? Näin voisi luulla, harva sarja kuitenkaan sisältää näin paljon filosofiaa ja "elämän tärkeiden kysymysten" mietintää.

Tuo onkin ehkäpä se suurin syy miksi tykästyin sarjaan. Kyllä kunnon scifi aina maistuu, mutta tämä syvällisempi sisältö piti otteesaan ja laittoi miettimään ihan katsomisen jälkeenkin monia asioita. Käsikirjoituksen puolella sarja loistaa, mutta tämä vaatii tietenkin myös hyviä näyttelijöitä ja niitähän tämä ohjelma on täynnä. Monia tuttuja naamoja muista ohjelmista tai leffoista tuli kokoajan vastaan. Mutta monet päärooleissa olevat näyttelijät olivat minulle täysin uusia tuttavuuksia. Tiedä sitten miksen ainakaan muista nähneeni heitä uudemmissa tuotannoissa.

Yksi isoimmista syistä miksi aloin tätä katsomaan oli se että moni kaveri oli suositellut tätä sillä perusteella kun tykkään Mass Effect peleistä. Eipä tässä mennyt kuin 7 vuotta kun ekan kerran tuolla perusteella joku tätä suositteli. Monia samanlaisuuksia kyllä löytyy näistä kahdesta, ihan näyttelijöistä lähtien. Mutta ME-sarjaan verrattuna BGS on paljon "realistisempaa" scifiä jossa ei ole monenlaisia alieneita. Ainoastaan robotteja ja ihmisiä. Simppeliä mutta toimivaa.

BGS on kuin onkin minunkin mielestä "paras scifi-sarja ikinä", en kylläkään ole mikään ekspertti kyseisen genren kanssa. Sarja on parhaimmillaan S01-S03 välillä, viimeinen kausi on ehkäpä turhan pitkä sekä tarinallisesti se kompuroi ajoittain. Etenkin lopetus on hieman hätäinen, vaikkakin en tuntenut mitään vihaa kuten jotkut fanipojat interwebsissä. 9/10

Tässäpä oli tämän kerran suositukset, ensi kerralla ehkä hieman enemmän. Hyvät juhannukset vaan kaikille! Älkää hukkuko.

It's alive!!!

Jälleen on tovi mennyt viime kirjoituksesta. Toukokuussa on ollut yhtä jos toista menoa joten helposti unohtuu blogailu. Vuosi on tullut täyteen tämän blogin aloituksesta, kiitos vain kaikille lukijoille. Ajattelin pienenä muutoksena tehdä niin että tästä lähtien voisin antaa ihan numerollisen arvosanan elokuville tai peleille mistä puhun. Käytän 1-10 asteikkoa, elokuvien suhteen aikalailla sama meno kuin imdb.comissa. Eli 5-6 on keskinkertainen, 8 on jo tosi hyvä, 9 klassikko ja 10 annan todella harvoin millekkään. Kyseisen sivuston asteikollahan siis 1-3 on jo täyttä paskaa jota ei vitsilläkään edes katsoisi (paitsi minunlaiset pervot). Ai miksi käytän tuon sivuston asteikkoa? Koska siellä nakkaan aina leffoille katsomisen jälkeen arvosanan ja sama siis täällä käyttää tuota menetelmää. Eikai tässä muuta, mitä leffoja toukokuussa olen ehtinyt näkemään teatterissa?

Godzilla (2014)

Ensi-illassa saakka kävin tämän yhden "kesän odotetuimman" leffan katsomassa. Odotukset eivät olleet korkealla mutta pienoisesti toivoin kovaa mätkettä ja hienoa paluuta Hirviöiden Kuninkaalle. Vuonna 1998 tullut pökälezilla on itselle melkein nostalginen leffa, olin sen tullessa nuori ja dinosaurukset/hirviöt olivat kovaa kamaa. Ihan hyvin siis maistui tuo leffa vaikka jo pari vuotta myöhemmin hieman vanhempana uudelleen sitä katsellessa älysin kuinka kamalan huono elokuva tuo on. 

Tuon jälkeen sitten olin nähnyt niitä oikeita alkuperäisiä Godzilla elokuviakin yhden jos toisen. Mikään suuri fani en ole mutta tunnen tiettyä viehätystä jopa moniin hyvin huonoihin sarjan osiin. Kumipuvut ja kämäset tehosteet kun lämmittävät sydäntä aina tuhannesti enemmän kuin nykyajan älyttömät CGI räjähdykset. Tästä uudesta elokuvasta olin ennen ensi-iltaa nähnyt vain sen yhden aika lyhyen teaser trailerin. Ihan kivoja viboja se antoi, etenkin kun luulin että itse Godzilla olisi nyt vihollinen. Miten sitten kävikään...

Uusi Godzilla elokuva on monella tavalla teknisesti hyvin tehty elokuva ja visuaalisesti jopa huikea. Tuo on yksi ainuista positiivisista asioista jota voin tästä tekeleestä sanoa. Juoni on kuraa, siis jopa kesäleffa standardeilla. Kaikki hahmot ovat aivan unohdettavia ja dialogi on nolostuttavan huonoa ajoittain. Ainoa hyvä hahmo on Bryan "Heisenberg" Cranstonin esittämä tiedemies. Trailerit ja mainokset antavat semmoisen kuvan että mies olisi suuressakin osassa, mutta sehän olisi hyvä asia joten hänet tapetaan 20min kohdalla. Loput 100 minuuttia sitten seurataan Kick-Assin seikkailuja. Täällä en ole ehtinyt vielä kertoa vihaani kyseistä leffasarjaa kohtaan, toivotaan ettei tarvitsekaan. 

3D oli myös paskasti tehty ja turhaa.

Moni voikin ihmetellä nyt että miksi edes puhun juonesta, onhan kyseessä perkele Godzilla elokuva. Mihin sitä juonta tarvitaan? Pääpointtihan kyseisen hirviön elokuvissa on itse monsterien välinen taistelu keskenään tai ihmisiä vastaan. Tällä kertaa kuitenkin tekijät olivat ajatelleet että ei, kaikki haluavat nähdä ihmisten välistä kuivaa ja turhaa draamaa 90% ajasta. Lopussa sitten vasta päästään näkemään sitä kauan odotettua mätkettä, nämä viimeiset 15-20min ovatkin sitten mainiota äksöniä vaikkakin ajoittain turhan sekavaa kiitos savun ja pimeyden keskellä olevan tappelun.

'Merica fuck yeah!

Monet ovat puolustaneet elokuvaa sillä että juuri tämä 1.5h kestävä monsterien taistelun odottelu tuo sitä jännitystä ja näin se lopussa oleva herkku on entistäkin parempaa. Minusta tämä sinäänsä kokonaisen elokuvan pituuden verran odottaminen on aivan liian kauan. Hirviö-elokuvien rakennehan on (hyvin tehtynä) semmoinen että aikaisintaan act 1 lopussa nähtäisiin itse kauhistus, tämä uusi Godzilla vie tämän hetken aivan liian kauas tuonne act 2 loppuun. Tuohon mennessä katsoja on jo ehtinyt kyllästymään kuolemaan saakka turhien ihmisten pälinöistä ja muusta turhasta paskasta. Hienoa tehdä Godzilla elokuva jossa itse nimessä oleva hirviö on vain sivu-roolissa.

En suositte tätä elokuvaa, ainakaan että tuosta maksaisi pahemmin mitään. Katsokaa ennemmin niitä vanhoja Godzilla leffoja. Arvosana olisi enimillään 5/10, piste jos toinen tulee pelkästään jo visuaalien takia. Nättiä kakkaa, näin lyhyesti sanottuna.

X-Men: Days of Future Past (2014)

Eilen melko spontaanisti päätin tätä mennä katsomaan kun jopa kehuja oli tämä uusin X-Ryhmän seikkailu saanut. Supersankarileffoista tämä sarja onkin ehkä se oma suosikki Batmanin kanssa. Alkuperäisen trilogian kahdesta ensimmäistä osasta tykkään jopa aika paljon. Myös jokunen vuosi sitten tullut First Class yllätti laadullaan. Muut osat ovat sitten olleet paskan ja keskinkertaisen välillä.

Tämä uusi elokuvahan siis sitoo aikamatkustelun avulla kaikki tähän mennessä tulleet elokuvat yhteen, jonka ansiosta vanhat papat ja First Classin näyttelijät pääsevät yhdessä taistelemaan. Wolverine on taas suuressa roolissa (eikö olisi jo aika painottaa tarinaa johonkin toiseen hahmoon välillä?) kuten myös Magneto ja Xavier. Paras uusi hahmo on nuori Quicksilver jonka kohtaukset ovat kerrassaan loistavia. Pahemmin en halua spoilata mutta pitkästä aikaa näin todella, todella hyvää slowmo äksöniä joka samalla nauratti että myös oli siistiä.

Minä pidin tästä elokuvasta. Tämä on mahdollisesti jopa paras X-Men leffa tähän mennessä, elokuva vain vaatii katsojalta sen että aiemmat osat ovat myös tuttuja. Mikään huikea mestariteos tämä ei ole, mutta hyvä kesäleffa (toisin kuin Crapzilla). Elokuva osaa tasapainotella todella hyvin vakavan (tai jopa synkän) sekä hauskan välillä. Taistelu menee välillä todella brutaaliksi, verta ei tietenkään pahemmin tipu mutta tyyppejä kirjaimellisesti revitään palasiksi. Sinäänsä huvittavaa että elokuva voi olla K13 vaikka kaikenlaista kamalaa tapahtuu sankareille, ei hätää kunhan vain verta ei tipu. 

Toimintaa on riittävästi muttei liikaa, välillä on hyvän pitusia pätkiä joissa vain sankarit keskustelevat keskenään ja nämäkin kohdat toimivat kiitos hyvän dialogin. Mikään nerokas kässäri tässä ei ole, mammutin kokoisia reikiäkin löytyy juonesta mutta toisin kuin esim. Godzillassa tässä ne ei haittaa koska tämä on viihdyttävä elokuva alusta loppuun. Kyllä meno välillä menee turhan överiksi mutta se ei ärsyttänyt, huvitti enimillään.

Jos siis hyvin tehty kesäleffa kelpaa niin tässä olisi loistava vaihtoehto. 7/10 antaisin arvosanaksi. Ei mitään maailmaa mullistavaa mutta viihdyttävää toimintaa vanhojen ja uusien tuttujen kanssa.

The Grand Budapest Hotel & The Raid 2: Berandal

Otsikosta ehkäpä välkyimmät jo älyää mitä olen tässä kuussa käynyt katsomassa. Toinen elokuva oli hyvin erikoinen kuten tekijältään pystyi odottamaan ja toinen on jo nyt helposti yksi vuoden parhaista elokuvista.

The Grand Budapest Hotel oli ennakkoon vuoden odotetuimpia elokuvia minulle. Life Aquaticista kertoessa sanoinkin ohjaaja Wes Andersonin olevan yksi suosikeistani. Mies tekee hyvin erikoisia elokuvia jotka osuvat omaan makuhermoon täysiä. Monet eivät tykkää hänen melkein jopa teennäisestä kummallisuudesta. Hänen tuotantoon pitää kuitenkin asennoitua oikein, nämä elokuvat eivät ole realistisia. Ne ovat yhdenlaista fantasian ja realismin sekoitusta. Monet fanitkin jopa ovat valittaneet kokoajan vahvistuvasta epärealismista hänen elokuvissaan. Itselle tällä ei ole mitään väliä, omat suosikit hänen tuotannostaan ovat juuri 2000-luvulla tulleet pätkät.

Mutta niin mitäs mieltä olin The Grand Budapest Hotelista. Paskahan se oli... No ei, tykkäsin hurjasti. Se oli niin Wes Andersonia kuin elokuva voi vaan olla. Huumori on kuivaa mutta toimivaa. Näyttelijät ovat täydellisesti valittuja, tarina on kummallinen ja mukana on myös synkkää ehkä jopa masentavaa kamaa. Väkivaltaa tai ainakin verta tässä oli enemmän kuin missään aiemmassa hänen leffassa, silti ajoittain elokuva on hyvin kevyttä ja hauskaa katseltavaa. Tämä tunnelman suuri vaihtelu on toimivaa ja toteutettu hyvin, moni huonompi ohjaaja olisi epäonnistunut tuollaisessa.

Netissä ja maailmassa TGBH on saanut yllättävän paljon huomiota osakseen, Andersonin aiempi tuotanto ei ole iskenyt massoihin ja rahallisesti voittoa ei kamalasti ole tullut. Hienoa jos nyt viimein mies pääsisi suurempaan kuuluisuuteen, toivotaan vain ettei käy Darren Aronofskyn tapaista muutosta että yhtäkkiä tehdään sairaan kallista paskaa indien tilalla (Noah). Kaikkiin suuriin ylistyksiin TGBH kohdalla en yhdy, se oli maittavaa katseltavaa muttei tajunta räjähtänyt. Leffa tuntuu kylläkin sellaiselta että toinen katselu vain parantaisi elokuvaa, innolla tämän uudestaan tölläilenkin kunhan vain BD tulee ulos. Ehkä se sitten yltäisi jopa ohjaajansa parhaaksi.

The Raid: Redemption oli minulle yksi vuoden 2011 parhaista elokuvista. Paljon kuulin hypeä jenkkilästä ennen Suomen ensi-iltaa, jopa vuosikymmenen parhaaksi äksöniksi kehuivat. Hieman epäilevänä menin sitten melkein tyhjään teatteriin sen katsomaan. Oh ah, mitä herkkua. Vaikkei elokuva paljoa katsojia teattereissa saanut niin viimeistään dvd/bd kautta sai kuuluisuutta. Kovan fanikannan leffa saikin ja hyvä niin, nyt me saatiin tuolle mestariteokselle jatko-osa. Turpiin tuli ja kovaa.

The Raid 2: Berandal on aivan helvetin hyvä elokuva. Se on sairaalloisen brutaalia toimintaa sisältävä Indonesialainen elokuva. Eka osa oli tähän verrattuna paljon puhtaampi action pätkä jossa juoni oli taustalla. Nyt jopa kerrontaa on oikeasti mukana ja se ei ole paskaa. Monesti äksöneiden kanssa käy niin että huonoon juoneen koitetaan panostaa ja näin kokonaisuus heikkenee. Raid 2 sisälsi aivan hyvän juonen joka piti otteessaan samalla kun potkuja ja lyöntejä tuli kymmenittäin päähän.

Mutta tottahan se on ettei näitä elokuvia juonen takia katsota, toiminta menee tässäkin edelle ja voi Jeesuksen pakarat sentään kun se on ihanaa herkkua. Idästä ylipäätään on 2000-luvulla tullut monia perkeleen kovia mätkintöjä mutta The Raid-sarja on näistä paras. Taistelut ovat välillä todella pitkiä, leikkauksia on ajoittain hyvin vähän ja tietenkin parasta on se että toiminnasta saa selvää. Nykyajan actionin isoin moka on nopeat leikkaukset ja heiluva kamera. Lännessä tätä tekniikkaa suositaan hyvin paljon. En voi käsittää tätä, mitä hauskaa on siinä ettei saa mistään selvää. Kyllä myös Raidissa kamera välillä heiluu, muttei liikaa. Kokoajan katsoja on selvillä että kenen naamaa nyt muussataan ja kenen jalka nyt lyötiin paikaltaan.


Aiemmin sanoin että elokuva on brutaali. Tuota ei voi painottaa liikaa. Nämä elokuvat eivät sovi monille. Minullekkin joka on tottunut gore-leffoihin tuntui pahalta katsoa kun yhdelle jos toiselle hahmolle kävi kamalia asioita. Aseita näissä käytetään hyvin vähän, nyrkit ja jalat ovat se kuuma juttu. Lyömäaseita kyllä löytyy useasta tappelusta, mutta nekään eivät ole mitään tyypillisimpiä. Etenkin vasaroita käyttävä nainen jäi hyvin mieleen. Mätkintä tuo astetta brutaalimman ja läheisemmän fiiliksen toimintaan verrattuna perus paukuttelut.

 

En tiedä onko kolmatta Raid elokuvaa tulossa, melkein toivon ettei tulisi. Tarina laitettiin hyvin pakettiin ja toivoisin että ohjaaja tekisi ihan uuden elokuvan/sarjan. Huhuja tuosta kolmosesta kuitenkin on, toivotaan että laatu pysyy näin korkealla. En osaa oikeasti sanoa että kummasta The Raid leffasta pidän enemmän. Ne ovat niin erillaisia, mutta myös samanlaisia. Tällä hetkellä Raid 2 veisi ehkä voiton, kiitos parin älyttömän tappelun ja juonellisen lisäyksen avulla. Enempää en voi The Raid 2: Berandalia kehua, se on aivan loistava elokuva. Tästä minä nautin.