Kuten valkoinen zombi konsanaan nousen minäkin aina vain kuolleista. Aikaa ei vain ole löytynyt tähän harrasteeseen mutta ehkä se tästä, ehkä. Ilman suurempia lätinöitä siirrytään itse aiheeseen:
Viime viikkoina PC on tullut takaisin dominoimaan pelailujani PS4:n sijasta. Steamin kirjastoa olenkin onnistuneesti
tyhjentänyt mutta vieläkin löytyy pari sataa peliä testaamatta.
Hotline Miami 2 ja Grim Fandango Remastered veivät omat siivunsa mutta myös muutakin olen ehtinyt pelailemaan ja ihan läpi saakka.
The Novelist
"Taidepelit" ovat viime vuosina iskeneet minuun hyvinkin lujaa. Nämä pelillisesti minimalistiset ja juonta painottavat pikkupelit ovat mukavan rentouttavia kaiken äksönin ja paukkeen välissä. Novelist kiinnosti suuresti jo julkaisun aikoihin (joulukuu 2013) mutta arvostelujen perusteella jäin odottelemaan niitä kuuluisia alennuksia. Päätös oli aivan oikea, peli ei ole mitenkään täyden hintansa arvoinen (15e Steamissa).
Pelissä ollaan jonkinlainen
henki/kummitus joka majailee eräässä talossa. Sinne muuttaa perhe
jolla on monenlaisia ongelmia. Pelaajan pitää sitten koittaa
korjailla heidän ongelmiaan, tämä onnistuu etsimällä vihjeitä
heidän elämästään ja sitten kun kaikki on löydetty niin pitää
päättää että ketäs nyt autetaan.
Pelin ainoa "haaste" tulee
pelihahmojen väistelemisestä ja piilossa pysymisestä. Jos joku näkee sinut niin pahimmillaan
voi käydä niin ettet voi kyseisessä chapterissa hänen ongelmaa
korjailla. Minulle ei tätä koskaan käynyt kiitos pelin helppouden,
lamppuja ja muita paikkoja joihin voi mennä piiloon on talo täynnä.
Itse juoni oli kelpoa kamaa mutta
monesti tuntui ettei omilla valinnoilla ollut paljoa merkitystä
isoon kokonaisuuteen. Tiedä sitten jos toisella läpäisyllä tekisin kaiken toisin niin olisiko loppu aivan erillainen. Kaipasin
myös kovempaa pohdintaa valintojen kanssa, monesti ne olivat aivan
selviä. Melkein aina ennemmin keskityin töihin/vaimoon kuin
märisevään penikkaan. Tiedän, olen hirviö. Pelin paras asia
onkin varmaan itse aihepiiri mihin se keskittyy. Ei pahemmin tule
mieleen toista peliä jossa keskitytään sosiaalisiin ja perheen
tavallisiin ongelmiin. Tästä suuri plussa.
Noin kolmen tunnin pituinen peli oli
aivan kivaa pelailua sunnuntai aamupäivälle. Muttei tosiaan muuta
kuin "aivan kiva". Uudelleen ei kauheasti innosta tuota
pelailla ja läpäisyn jälkeen heti koneelta tuon poistin tilaa viemästä. Voi ehkä
olla että hieman enemmän tuntuu fiilikset negatiivisilta mutta ei,
kyllä tuon mielellään kerran pelailee. Suosittelen siis peliä
lämmöllä jos aihepiiri kiinnostaa, mutta tuolloinkin vain Steamin
alennuksesta. 7/10
Kun Novelistin haamuilut eivät minulle riittäneet niin siirryin toiseen kummiteluun, kyseessä on Murdered: Soul Suspect.
Jos L.A. Noiren, Deadly Premonitionin
ja Beyond: Two Soulsin yhteinen äpärä kiinnostaa niin tässä
olisi hyvä ehdokas. Pelissä tutkitaan rikospaikkoja kuin Noiressa, tunnelma ja etenkin pahis on kuin suoraan Premonitionista ja kaikki yliluonnolliset jutut Beyondista. Kuulostaa ihan hyvältä sekoitukselta mutta lopputulos ei ole mitään erityisen hemaisevaa.
Peli alkaa sillä kun pääpahis Bell Killer mukiloi ja ampuu sankarimme Ronanin. Eipä sitten auta kuin alkaa tutkimaan omaa murhaa sekä tappajan aiempia tekosia kummitellen. Iso osa pelistä sijoittuu rikospaikoille joita tutkitaan hyvin L.A. Noiresta lainatulla tavalla mutta todella paljon tylsemmin. Rikospaikat ovat hyvin pieniä ja kaiken tärkeän löytää hetken kävelyllä ja oikeassa paikassa X-painiketta painamalla. Haasteesta ei ole tietoakaan koko pelissä kun missään kohdassa ei voi epäonnistua. Kohdatkin joissa etsivä koittaa päässään lankoja yhdistellä voi läpäistä arvailemalla, aivot ei joudu kovalle käytölle tätä pelatessa.
Pulmapelin aatelia. |
Rikospaikkojen tutkimisen jälkeen eniten aikaa pelissä voi käyttää kaikenlaisen pienen keräilemiseen. Kaikkeen mahdolliseen liittyvää pikku tilpehööriä on kaikkialla. Aluksi nuita jaksoikin kovalla innolla keräillä mutta sitten siihen tylsistyi. Etenkin tiettyjä tarinoita avaavia esineitä olisin tahtonut kerätä mutta ei vain innosta juosta nurkasta toiseen etsimässä kiiltävää esinettä muuten niin tylsässä maailmassa. Hyvin tyypillistä ja tylsää väkinäistä pelin pidentämistä.
Kolmas huomattava osa pelistä menee pakollisissa toimintakohtauksissa joissa hiiviskellään demonien seassa. Nämä kohtaukset ovat hyvin puuduttavia ja turhia. Hetki hiiviskellään ja sitten päästään monsterin taakse ja yhden napin ja tatin painalluksella tuhotaan pahis. Hurraa. Onneksi näitä kohtauksia on "vain" kymmenisen kappaletta koko pelissä ja parasta on se että kaikkia hirviöitä ei tarvi tuhota, jos tahtoo tai pystyy niin ne voi ohittaa kokonaan.
Pelillisesti teos ei siis ole häikäisevä, mutta entäpä se juoni? Tarinavetoinen pelihän on siis kyseessä joten paras olisi tämän puolen olla kunnossa. Osittain se onkin. Päähahmo on tylsä ja mumisee tarinan läpi. Huvittavinta herrassa on hänen tupakointinsa, sätkä palaa alusta loppuun. Kaippa kehittäjät ajattelivat että fedora päässä oleva tatuoitu sätkämies olisi tosi coolia. Väärin meni.
Itse pääjuoni on hyvin kliseinen ja lopun isot twistit arvailee jo alussa. Onneksi sivutehtävät ovat hieman pelastamassa meininkiä. Monet pienet tarinat tai hahmot ovat pelin parasta antia. Löytyy lapsia pilkkova teurastaja kuin myös kenkää haisteleva stalkkeri. Näiden hahmojen kanssa käytyjen keskustelujen tasoista settiä olisi tämä peli tarvinut enemmän.
Teknisesti ainakin PC versio toimi aivan hyvin. Minunkin jo melko vanhentuneella koneella peli pyöri melkein täysillä ongelmitta. Pituudeltaan Murdered on melko lyhyt, vain seitsemän tuntia kesti läpäisyssä ihan rauhallisesti pelaten. En yhtään ihmettele jos joku tämän alle viiteen tuntiin vetäisi ilman keräilemistä. Sinäänsä tuo pituus on aivan sopiva, pitempänä tätä en varmaan olisi jaksanut ja kesken olisi jäänyt.
Loppujen lopuksi peli on kauttaaltaan niin keskinkertainen kuin peli voi ollakkaan. Hyviä ideoita kyllä löytyy mutta toteutus ei häikäise. Parilla eurolla alennuksista tämä on aivan hyvä diili mutta sitä enempää ei kannata maksaa. 5-6/10