sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Rikos kannattaa

Ei varmaan tarvi kahdesti arvata että mitä peliä tässä tällä viikolla on tullut pelattua. Grand Theft Auto 5:n kävin yömyynnistä hakemassa ja sen parissa iso osa ajasta sitten on mennytkin. GTA on sarjana ollut jo ensimmäisestä osasta saakka tuttua kauraa, tenavana mikään ei ollut siistimpää kuin 2D GTA:ssa aiheuttaa kaaosta. Kuitenkin vasta GTA 3 oli se peli joka räjäytti tajunnan, yksi merkittävimmistä peleistä mitä ikinä olen pelannut. Tuolloin viimeistään sarja meni yhdeksi omista suosikeista ja eipä ole jatko-osiinkaan tarvinut pettyä. 80-luvun Vice Cityä tulen aina muistelemaan kaiholla kuten myös 90-luvun gangstailua San Andreasissa. Myös melkein jokainen pienempikin julkaisu on tullut tsekattua ja näin olisi ajatus tulevaisuudessakin.

Etenkin edellä mainittu GTA: San Andreas on ja pysyy yhtenä omana kaikkien aikojen suosikkinani. Pelin jättimäinen maailma, roolipelimäisyydet, tarina sekä kaikkiaan tekemisen määrä on vielä nykypäivänäkin aivan uskomatonta. Eipä siis ihme että olin innoissani kun kuulin GTA 5:n sijoittuvan samaisiin maisemiin. Vaikka kaupunkeja ei ole yhtä paljon edeltäjäänsä verrattuna niin maastoa kyllä riittää. Vitonen on kerrassaan jättimäinen peli. Rockstar ei turhaan ole mainostanut tätä heidän isoimpana pelinään. Koko ei tietenkään ole kaikki kaikessa, esim. Just Cause 2:n pelimaailma on tätä paljokin isompi. Mutta huomattavana erona on se että JC2 maailma on pääasiassa tyhjä ja hengetön, GTAV:n San Andreas tuntuu oikealta paikalta. Ihmisiä on paljon, ne tekevät omia askareitaan ja reakoivat pelaajan tekemisiin hienosti. 
Kännykästä on taas monenlaista hyötyä
Tietenkin se iso kysymys tällä hetkellä on että onko tämä GTA IV:tä parempi peli? Vastaus: Kaikilla mahdollisilla tavoilla. Minä kuulun siihen joukkoon joka piti nelosesta, kyllä se oli pieni pettymys San Andreasin jälkeen mutta mielestäni synkempi tarina ja Liberty City olivat hyvää vaihtelua sarjalle. Sinäänsä isoin vika pelissä oli se että monenlaisia tekemisiä ja ominaisuuksia oli poistettu SA:han verrattuna. Kuitenkin nyt vitoseen verrattuna nämä pelit ovat kuin yö ja päivä. Vitosessa pelaajaa pidetään paljon vähemmän kädestä kiinni, hyvin nopeasti pääsee rellestämään vapaasti maailmaa ympäri ja aseitakin on heti paljon avoinna. Huumoria on tarinassa paljokin, etenkin pelattava hahmo Trevor kavereineen aiheutti minussa paljon repeilyä. Kuitenkin kiitos kolmen pelattavan hahmon, mahtuu vakavaa ja hyvin aikuismaisia teemoja peliin. 

Pyöräily sekä lentokoneet tekevät paluun San Andreasista

Tuosta pääsenkin pelin suurimpaan uudistukseen, kolmeen pelihahmoon. Tämä tuo todella hyvin vaihtelua niin pelaamiseen kuin tarinaan. Vaihtaminen "sankarien" välillä käy nopeasti ja vaivatta. Etenkin kesken tehtävien tapahtuvat vaihdokset tuovat niihin aivan uuden fiiliksen. Hienoa että hahmot elävät aivan omaa elämää kun niillä ei pelaa. Tämä jo pelkästään tuo sitä todellista elävän maailman tunnetta peliin.

GTA V:n toinen iso uusi juttu on monenlaisten isojen ryöstöjen tekeminen. Onko kyseessä sitten ydinase vai maailman isoin pankki, nehän ryöstetään. Keikkoja suunnitellaan ensin, hommataan tarvittavat välineet, henkilöt työhön ja sitten vasta tehdään itse rikos. Etenkin näissä tehtävissä kolmen hahmon vaihtaminen merkitsee paljon. Yleensä jokaisella henkilöllä voi olla hyvinkin erillaiset tehtävät ja näin saadaan samaan keikkaan hyvin erillaista pelattavaa. Nämä ryöstöt ovat täyttä parhautta, helposti pelin hienoimpia kohtia. 

Kaikkiaan on vaikea olla suosittelematta GTA 5:sta. Jos sarja on aikoinaan maistunut niin en näe syytä siihen ettei tästä tykkäisi. Hankala sanoa onko tämä parempi kuin San Andreas, kovasti ainakin yrittää voittaa parhaan GTA:n pystin omissa kirjoissa. Loppuun pelin parhaan kanavan yksi tykeimmistä biisuista:

 
ps. PBC:n uusimassa jaksossa GTA:sta turistiin ihan sarjan alusta tähän vitoseen saakka.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Metro


Pelasin juuri äskettäin Metro: Last Lightin läpi, odottelin sitä suhteellisen innokkaasti vielä vuoden alussa mutta sitten se vain unohtui Bioshock Infiniten ja muiden kevään julkaisujen alle. Nyt kuitenkin pelin nappasin Steamista ja voi pojat, taas oli herkkua tarjolla.

Sarjan aiemman osan Metro 2033 pelailin reilu vuosi sitten ja se meni heti yhdeksi parhaista fps-yksinpeleistä tässä sukupolvessa. 2033 kuten myös Last Light ovat monella tavalla hyvin erillaisia räiskintöjä kuin esim. tyypilliset jenkeissä tehdyt fps-pelit. Tunnelma ja juoni ovat iso osa kokemusta. Räiskintää on ajoittain hyvin vähän, peli suosittelee hidasta etenemistä jopa hiiviskelyä ennemmin kuin suoraa ammuntaa, sekä peleissä on paljon vaikutteita kauhu- ja selviytymispeleistä.
Huih.
Ensimmäisessä osassa itse pelattavuus oli ajottain vähän heikkoa mutta jatko-osa korjaa huomattavasti tällä saralla. Last Light onkin isolta osalta sitä samaa tuttua Metroa kuin 2033 mutta melkeinpä kaikki on tehty paremmin. Mitään suurempia huonoja muutoksia ei tule mieleen, mitä nyt välillä peli on todellista putkijuoksua jo liiaksikin asti. Maisemat vaihtuvat kuitenkin tiuhaan ja tasapaino ammuskelun ja fiilistelyn välillä on loistava. Kauhua ja pelottelua olisi kuitenkin saanut olla enemmän, ensimmäisestä pelistä tuttua kummitushäröilyä ei ollut omaan makuun tarpeeksi. Etenkin kun alkuperäisessä sitä oli melkein yhtänään (putkistot 2033:ssa ristus...), tässä pääasiassa vain tietyissä chaptereissa.
Nättiii
Last Light on kuitenkin hitusen edeltäjäänsä ahdistavampi, kiitos huikean grafiikan ja audion. Tekijät ovat tosissaan panostaneet äänimaailmaan. Etenkin kohtauksiin joissa kaasunaamaria pitää käyttää (pääasiassa maan pinnalla) tuo audio paljon lisää. Kun kuulee vain oman hengityksen ja tuhinan, tulee ahdistavampi tunnelma, etenkin kun kaikkialla on helvetin pahoja monstereita sinua jahtaamassa. Tietenkin 2033 teki jo tämän mutta LL:ssä mennään tuhoutuneessa Moskovassa paljon enemmän ja vielä pahemmissa paikoissa. Graafisesti peli on yksi tämän hetken näteimmistä. Peli saa karut, tuhoutuneet tai muuten vain hirveätkin paikat näyttämään hienoilta. Välillä huomaa löytävänsä itsensä vain ihmettelemässä pelin kauneutta.
Natsit ja kommunistit jälleen aiheuttavat ongelmia metrolaisille


Kaikista ällistyttävintä tässä kaikessa on se että 4A Games joka on näiden pelien takana on kuuleman mukaan hyvin pieni, huonoissa työoloissa oleva studio. Ukrainalaiset tekevät sitten nykyaikana hyvin pienellä budjetilla jotain näin käsittämättömän hyvää. Näin siinä käy kun ei olla ahneita vaan tehdään intohimolla ja rakkaudella. Activision ja EA ainakin saisivat ottaa näiltä oppia. Tämmöistä studiota pitää tukea jos jotakin.
Why?

Metro: Last Light menee siis vähintään yhdeksi parhaista peleistä tälle vuodelle omalla listauksella. Jo aiemmin mainitsemani Bioshock Infinite voittaa juonensa puolesta mutta pelinä tämä vie aika kirkkaasti. Tietenkin yksi jos toinenkin peli vielä on tulossa (köh GTA köh) joka luultavasti menee korkealle listoilla. Jos siis tunnelmallinen, älykäs räiskintä maistuu, osta Metro: Last Light (ja myös 2033)
 
Loppuun hieno live action traikku pelistä, tämmöistä lisää.