The Grand Budapest Hotel oli ennakkoon vuoden odotetuimpia elokuvia minulle. Life Aquaticista kertoessa sanoinkin ohjaaja Wes Andersonin olevan yksi suosikeistani. Mies tekee hyvin erikoisia elokuvia jotka osuvat omaan makuhermoon täysiä. Monet eivät tykkää hänen melkein jopa teennäisestä kummallisuudesta. Hänen tuotantoon pitää kuitenkin asennoitua oikein, nämä elokuvat eivät ole realistisia. Ne ovat yhdenlaista fantasian ja realismin sekoitusta. Monet fanitkin jopa ovat valittaneet kokoajan vahvistuvasta epärealismista hänen elokuvissaan. Itselle tällä ei ole mitään väliä, omat suosikit hänen tuotannostaan ovat juuri 2000-luvulla tulleet pätkät.
Netissä ja maailmassa TGBH on saanut yllättävän paljon huomiota osakseen, Andersonin aiempi tuotanto ei ole iskenyt massoihin ja rahallisesti voittoa ei kamalasti ole tullut. Hienoa jos nyt viimein mies pääsisi suurempaan kuuluisuuteen, toivotaan vain ettei käy Darren Aronofskyn tapaista muutosta että yhtäkkiä tehdään sairaan kallista paskaa indien tilalla (Noah). Kaikkiin suuriin ylistyksiin TGBH kohdalla en yhdy, se oli maittavaa katseltavaa muttei tajunta räjähtänyt. Leffa tuntuu kylläkin sellaiselta että toinen katselu vain parantaisi elokuvaa, innolla tämän uudestaan tölläilenkin kunhan vain BD tulee ulos. Ehkä se sitten yltäisi jopa ohjaajansa parhaaksi.
The Raid 2: Berandal on aivan helvetin hyvä elokuva. Se on sairaalloisen brutaalia toimintaa sisältävä Indonesialainen elokuva. Eka osa oli tähän verrattuna paljon puhtaampi action pätkä jossa juoni oli taustalla. Nyt jopa kerrontaa on oikeasti mukana ja se ei ole paskaa. Monesti äksöneiden kanssa käy niin että huonoon juoneen koitetaan panostaa ja näin kokonaisuus heikkenee. Raid 2 sisälsi aivan hyvän juonen joka piti otteessaan samalla kun potkuja ja lyöntejä tuli kymmenittäin päähän.
Mutta tottahan se on ettei näitä elokuvia juonen takia katsota, toiminta menee tässäkin edelle ja voi Jeesuksen pakarat sentään kun se on ihanaa herkkua. Idästä ylipäätään on 2000-luvulla tullut monia perkeleen kovia mätkintöjä mutta The Raid-sarja on näistä paras. Taistelut ovat välillä todella pitkiä, leikkauksia on ajoittain hyvin vähän ja tietenkin parasta on se että toiminnasta saa selvää. Nykyajan actionin isoin moka on nopeat leikkaukset ja heiluva kamera. Lännessä tätä tekniikkaa suositaan hyvin paljon. En voi käsittää tätä, mitä hauskaa on siinä ettei saa mistään selvää. Kyllä myös Raidissa kamera välillä heiluu, muttei liikaa. Kokoajan katsoja on selvillä että kenen naamaa nyt muussataan ja kenen jalka nyt lyötiin paikaltaan.
Aiemmin sanoin että elokuva on brutaali. Tuota ei voi painottaa liikaa. Nämä elokuvat eivät sovi monille. Minullekkin joka on tottunut gore-leffoihin tuntui pahalta katsoa kun yhdelle jos toiselle hahmolle kävi kamalia asioita. Aseita näissä käytetään hyvin vähän, nyrkit ja jalat ovat se kuuma juttu. Lyömäaseita kyllä löytyy useasta tappelusta, mutta nekään eivät ole mitään tyypillisimpiä. Etenkin vasaroita käyttävä nainen jäi hyvin mieleen. Mätkintä tuo astetta brutaalimman ja läheisemmän fiiliksen toimintaan verrattuna perus paukuttelut.
