BRAINS! Live brains!
Tietenkin on poikkeuksia kuten [REC], The Devil's Rejects tai James Wanin elokuvat joista pidän suuresti. Nykyaikana kuitenkin huomattava osa kauhusta on unohdettavaa paskaa jota katsellessa tuntee usein vain vihaa tekijöitä kohtaan. En tiedä muista mutta itsellä ainakin jo monen vuoden ajan on ollut ähky paranormaali/manaus-säikyttelyistä joita tuntuu tulevan melkein joka vuosi enemmän ja enemmän...
Hyi.
Nämä tähän trendiin kuuluvat teokset ovat 99% ajasta halvalla tehtyä jump scare-säikyttelyä josta ei löydy tunnelmaa eikä näin sitä kauhuakaan. Monet nykyiset kauhu-ohjaajat kun eivät tunnu älyävän että painostava tunnelma on huomattavasti jännempää kuin pöljät säikyttelyt uudelleen ja uudelleen. Ihmisen luonnollinen reaktio on säpsähtää kun yhtäkkiä paskaa lentää ruutuun ja kuuluu kova ääni. Se ei ole kauhua, se on säikyttelyä. Tämän takia vaikkapa alkuperäinen Texas Chainsaw Massacre on vieläkin yksi parhaista kauhuelokuvista ikinä, se on niin perkeleen likainen ja ahdistava ettei katsoja voi kuin tuntea pahoin. Se on täydellinen kauhuelokuva, nämä nykyiset elokuvat eivät edes pohjimmiltaan tunnu kuuluvan samaan genreen.
Toinen suuri vika tässä trendissä on usein käytetty käsivarassa kuvattu mukamas dokumentointi kikka, jonka pitäisi kai tuoda pelkoa elokuvaan. Sen pitäisi muka tuoda aitoutta tai jotakin? Mitä?! Tämä aiheuttaa vain päänsärkyä sekä ihmettelyä, että miksi tämä hahmo kuvaa vaikka tätä turhaa asiaa ja kuka tämän on editoinut ja... äh, te kyllä tiedätte. The Blair Witch Project on melkein ainut tällä kikalla tehty elokuva josta jollain asteella tykkään. Valitettavasti juuri tämä elokuva toi tuon kirouksen nykykauhuun. Uudemmista ainoastaan [REC] 1&2 ovat onnistuneet käyttämään tätä temppua hyvin, joten katsokaa ne jos ette vielä ole.
Tuossa kuvassa olevista ainoastaan jotenkin pidin Paranormal Activity ykösestä joka kuitenkin sarjana meni täysiä viemäriin jo toisessa osassa, Sinisterin 8mm filmikohdista pidin mutta kaikki muu... ei kiitos.
Mutta kuten jo alussa sanoin, tulee vielä nykyään joitain katsomisen arvoisia kauhuelokuvia. James Wanin Insidious kuuluu teemaltaan juuri ylempänä haukkumaan genreen mutta hän onnistui tekemään loistavan elokuvan. Miksi? Hän osaa tehdä aitoa kauhua jota elokuvasta löytyy alusta loppuun. Tunnelma on juuri oikea sekä hahmot eivät ole mitään idiootteja jonka ansiosta heistä alkaa pitämään eikä halua niiden kuolevan. Myös halpoja säikyttelyjä on hyvin vähän jos ollenkaan. Omaan makuun yksi viime vuosien parhaista kauhuleffoista.
Myös osittain tähän samaan soppaan lukeutuva The Woman in Black yllätti positiivisesti. Jos tahdot nähdä Harry Potterin seikkailevan vanhassa kartanossa, tässä on elokuva sinulle. Elokuvan takana on ylösnousemuksen saanut Hammer ja tämä näkyy. Leffassa on samaa fiilistä kuin monissa vanhoissa Hammerin klassikoissa ja niitä rakastavat varmana tykkäävät tästä. Valitettavasti tämä tuntuu jääneen monilla katsomatta vain sen takia kun Radcliffe on tässä mutta hän vetää todella uskottavasti hienon roolin.
Jotenka katselkaa nuo suositellut elokuvat jos ette ole vielä niitä tsekanneet. Tällä kertaa en vanhoihin elokuviin niinkään keskittynyt mutta ensi kerralla voisi vähän ug-klassikoista pöristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti