Kanojen potkimista, miekkoja ja magiaa.

Kevät on tunnetusti melko hiljaista aikaa uusien pelien suhteen. Tietenkin aina välillä jokunen suuri nimike tällöin tulee, mutta isot paukut säästetään suosiolla myöhemmäksi. Yleensä kevät meinaa minulle backlogin pienentämistä, etenkin aiemman vuoden ajan tai rahan takia välistä jääneiden pelien läpäisyä. Nytkin mm. AC4, Pokemon Y ja GoW: Judgement odottelevat peluuta. Miksi sitten nämä pelit ovat jääneet kesken? 2014 kevät kun on omissa kirjoissa lähtenyt käyntiin hiton hyvin, tai olen vain hommannut uusia julkaisuja aika tiuhaan.

Sinäänsä hassua että vuoden 2014 ensimmäinen ennakkotilaus itselle oli alkuperäisen Fablen remake. Sarjaa kohtaan on vuosien aikana muotoitunut minulla yhdenlainen rakkaus/viha-suhde. Alkuperäinen peli maistui aikoinaan hyvin, toinen osa kuuluu yhtien parhaiden 2000-luvun pelien joukkoon ja kolmonen oli melkoinen pettymys. Kaikista sarjan peleistä löytyy suuria vikoja, mutta ne jäävät hyvien puolien varjoon. Sarjan huumori on aina ollut se isoin plussa, se on ajoittain aivan yhtä loistavaa kuin monissa klassikko brittisarjoissa. Meininki on siis mustaa mustempaa, unohtamatta kuitenkin myös lapsellisia pelleilyjä.

Fable: The Lost Chapters versio tuli vuosia sitten pelailtua PC:llä, monesti on tehnyt mieli aloittaa teos alusta mutta peli ei valitettavasti toimi ongelmitta nykyajan koneilla. Innolla siis odottelin tätä remakea, vaikka samalla oli takaraivossa pelko että tykkäisinkö pelistä enään nykyään. Alkuperäisen pelin monet silloiset saavutukset kun nykyään ovat jopa vanhentuneita.

Sinäänsä siis voisin sanoa yllättyneeni positiivisesti. Peli oli vielä nykyäänkin kova, ei loistava mutta hyvää viihdettä. Pelattavuus on mukavasti muokattu enemmän Fable2&3 tyyliseksi, teknisesti peli on toimiva sekä graafinen päivityskään tehnyt pahaa. Peli näyttää joltain vuoden 2008 peliltä, silti huomattava parannus alkuperäiseen verrattuna. Harmillisesti välivideot ja pelissä käytävät keskustelut olivat jopa humoristisia käppäisyydessään. Aika tekee ihmeitä, en muista ensimmäisellä kerralla huomioineen esim kamalaa lip synciä.

Isoin oikea miinus pelissä on sen toiminta. Se on pitemmissä sessioissa tylsää ja itseään toistavaa. Etenkin pari areenataistelua olivat kerrassaan vittumaisia, spämmää siinä sitten äksää yli 30min putkeen. Hurraa. Mitä haastavuuteen tulee niin tämä tosiaan on sarjan vaikein peli, tämä ei kuitenkaan paljoa tarkoita. Jokunen ihan haastava tappelu löytyy mutta nekin menee hetkessä kunhan vain huomaa oikean taktiikan. Myös maailmassa matkustaminen on ajoittain rasittavaa puuhaa, mutta annan tämän anteeksi kiitos itse pohjateoksen iän.

Käsikirjoitus oli siis jälleen melkoisen iso kiinnostuksen ylläpitäjä. Päätarina oli  (kuten muistelinkin) hyvin perushuttua jos fantasia on edes jollain asteella tuttua kamaa. Sivutehtävät ja hahmot maailmassa ovat sitä parasta viihdettä. Kuitenkin huomasin nyt että Fable 2&3 sisälsivät paljon enemmän hauskoja tai edes muistettavia hahmoja/tarinoita.

Fable Anniversary oli kaiken valituksen jälkeen kuitenkin mainio peli jonka melkoisella innolla pelasin läpi. Maailmassa olisi vielä rutkasti tutkittavaa ja kerättävää mutta aika tai into ei itsellä niihin riitä. Melkein 25h Albionin satumaassa vietin tällä kertaa aikaa, tuossa siis pääjuoni ja iso osa sivutehtävistä. Muistelin sinäänsä pelin olleen paljon lyhyempi. Remakea on helppo suositella sarjan koville faneille, etenkin alkuperäisen pelin. Tämä on helposti se paras tapa pelata tämä mielipiteitä jakava klassikko. Uusille pelaajille kuitenkin tarjoisin aloitteluksi sitä sarjan parasta osaa, eli kakosta. Se on tasapainoisempi kokonaisuus, sekä nykyään sen saa ostettua parilla eurolla mistä vaan.

ps. Seuraavalla kerralla kerron mietteeni eräästä potkualoitetusta point & click pelistä....

Painajaisia ja olutta

Juuri äsken pyöri Catherinen lopputekstit tv:ssä, mitä tästä nyt sanoisi? Kyseessä on siis parisuhde/kauhu/puzzle-pläjäys joka julkaistiin viime vuoden keväänä Euroopassa. Paljon kuulin pelistä hyvää, mutta myös kuului kaikuja huonosta pelattavuudesta ja turhauttavista pulmista.

Peli oli ainakin erillainen. Mitään tuommoista en ole aiemmin pelannut, japanilaiset osaavat vieläkin tehdä paljon härömpiä pelejä kuin länkkärit. Luulin että tarina olisi jotain pehmoporno-sekoilua mutta peli käsitteli hyvin vakavia asioita sekä laittoi pelaajan ajattelemaan niitä elämän suuria kysymyksiä.  Päähahmo Vincentin sekä hänen tyttöystävä Katherinen tarinaa seurasi mielellään ja minä en ainakaan tahtonut heille huonoa loppua.

Kaverien kanssa viinaaaa

Erityisen hienoa oli ettei yksikään hahmo ollut ärsyttävä. Yksi suurimmista ongelmista minulle japanilaisissa peleissä on emotukkaiset angstaavat teinit tai muut stereotyyppiset animehahmot joiden haluaisi vain kuolevan mahdollisimman väkivaltaisesti. Pelin melkeinpä paras asia on Stray Sheep baari jossa mietitään tapahtumia kaverien sekä uusien tuttavuuksien kanssa. Nämä kenttien välissä olevat "tauot" olisivat saaneet olla jopa pidempiä. Miksikö? No minäpä kerron....

Todellisia painajaisia

Pelin suurin (ja melkolailla ainut) vika on itse peliosiot. Ne ovat perseestä. Tämä on fakta. Pelin sankari Vincent näkee öisin painajaisia joiden syytä ja lähdettä tutkitaan pelin aikana. Nämä painajaiset käydään läpi kiipeämällä tasohyppely/puzzle tyylisissä kentissä. Ideana toimiva, toteutus heikko. Omaan makuun kontrollit ovat ajoittain todella epätarkat sekä kameran takia tuli kuoltua turhan monesti. Etenkin pomokentät olivat loppuun mennessä melko kidutusta, kamera heilui kokoajan ja paskaa lenteli kaikkialla. En todellakaan sano että haaste on pahasta, mutta pelin vaikeus tuli isolta osalta vääristä syistä.

Mutta vaikka tämä on huomattava vika, tuli peli pelattua melko tyytyväisenä loppuun saakka. Tarinan halusin todellakin nähdä loppuun saakka, enkä onneksi pettynyt. Kyseessä ei siis todellakaan ole huono peli, parannettavaa vain olisi ja paljon. Jos siis hyvä kerronta ja todellakin massasta erottuva peli kiinnostaa niin tässä on hyvä ehdokas. Tätä nykyäänkin saa jo hyvin halvalla ja pelattavaa riittää pelkästään yhdellä läpipeluulla yli 15 tuntia. Myös pari muuta vielä haastavampaa pelimuotoa on joten täydelliseen läpäisyyn menee useita kymmeniä tunteja.

ps. Pelin aikana oppii yhtä jos toista kivaa mm. viskistä ja kaljasta. Pitää vain muistaa vetästä juomat loppuun!