Tarinoita kauhusta osa 2

Tässä viime aikoina olen katsellut pari uutta kauhuleffaa joita kaikkia yhdistää ainakin yksi asia, kaikki ovat jonkinlaisia tribuutteja vanhoille klassikoille. Ensimmäisenä tarinoin Hatchet-sarjasta.

Näin ensimmäisen Hatchet leffan silloin kun se oli ihan uusi (joskus vuonna 2006), Suomessa se julkaistiin suoraan DVD:nä. Kaverien kanssa katseltiin kerran kauhuleffoja hieman oluen parissa ja kaikkien mielestä kyseinen teos oli helposti paras siltä illalta. Leffa on aivan helvetin hauska, överiksi vedetty goremässäily joka on täydellinen juuri kaverien kanssa katsomiseen. Leffa ei kuitenkaan ole tyypillinen 2000-luvun släsheri jossa cgi-veri lentää ja teinit polttaa pilveä ja kiljuu. Leffa on enemmänkin 80- ja 90-luvun verimässäilyille tribuutti. Monet kauhulegendat tekevät cameoita tai ovat jopa isommassa osassa. Ehkäpä se kuuluisin Jason Voorhees eli Kane Hodder on juuri täydellinen valinta meidän juntti/mutantti/murhaajaksi Victor Crowleyksi. Miehellä on kokoa ja kokemusta alalla, ja se näkyy.

Ensimmäistä osaa en kuitenkaan juuri nyt katsonut, viimeksi olen sen nähnyt jo useampi vuosi sitten. Nyt tässä katselin sen jatko-osat. Hatchet II (2010) oli jonkun ihmeen takia aikoinaan minulta jäänyt katsomatta, vaikka ensimmäisestä osasta pidin melko paljokin. Kakonen on hyvin paljolti sitä samaa kuin ykönen, mutta jotenkin tapot ja käsikirjoitus ei ollut ihan niin hyvää kamaa kuin ekassa. Mainio "aivot narikkaan" pätkä se silti oli. Verta ja suolia lenteli joka suuntaan ja juonta ei melkein ole ollenkaan. Elokuvien ohjaaja/käsikirjoittaja  Adam Green on selvästi halunnutkin asian olevan näin. Sarjan elokuvat tekevät tietoisesti pilaa sarjan vammaisuuksista ja nämä kohdat ovatkin melkein hauskimpia juttuja sarjassa. Nämä elokuvat eivät ole mitään taiteellisia elämyksiä, nämä ovat täysin suunnattu vain viihdyttämään verellä mässäilystä tykkääviä kauhufaneja.

Sarjan kolmas osa on taas ihan uusi, Green ei tällä kertaa ohjaa mutta käsikirjoitus ja melkeinpä koko leffa on muuten hänen tekemisiään. Ohjaajan vaihdosta ei edes huomaa, elokuva tuntuu ihan aidolta Hatchetilta kuten pitääkin. Nyt kuitenkin gore on vedetty asteeseen yksitoista ja käsikirjoitus oli omasta mielestä sarjan paras. Jälleen iso osa näyttelijöistä ovat edes jonkinlaisia kauhulegendoja ja parasta on se etteivät ne ole vain turhia cameoita, vaan ihan oikeita hahmoja. Kaikista hauskin ja mukavin yllätys oli Sid Haigin pienehkö mutta aivan älyttömän hauska rooli vanhana rasisti junttina. Tästä minä nautin.

En laskenut kuolemia mutta voin lyödä vetoa että tässä leffassa on sarjan isoin ruumis määrä. Käsiä ja muita raajoja vain lentelee kun Crowley laittaa ihmisiä palasiksi. Erikoistehosteiden laatua en vaan voi kehua liikaa. Kuten aiemmissakin osissa, kaikki tapot ovat kokonaan tehty käsin ja oikeilla materiaaleilla. Tietokonetta ei näissä elokuvissa käytetä kuin narujen poistoon ja muuhun pieneen viilaukseen. Hollywood saisi ottaa tästä mallia, tietokoneella ei koskaan saada yhtä hienoja tehosteita tehtyä. Elokuvan hahmot nakkelevat oikeasti hauskoja läppiä ja sekaan ei ole onneksi eksynyt yhtään ärsyttävää hahmoa. Tietenkin tässäkin leffassa kaikki kuolee mutta kuten monissa huonoissa släshereissä, katsoja ei vain odota että milloin tämä ja tämä paskiainen saisi tuntea kirveen lämmön. Jos siis viihdyttävä, verinen ja kauttaaltaan hauska kauhu/komedia maistuu, tässä olisi laatu kamaa.

 

Verimässäilyn lisäksi katselin Rob Zombien uusimman leffan. Elokuvaa semisti jopa odottelin. Herran aiemmista tuotoksista olen vaihtelevasti tykännyt. Etenkin The Devil's Rejects on aivan huikea elokuva ja yksi suosikeista, ellei jopa SE suosikki viime vuosikymmenen kauhuista. Sinäänsä Zombien leffoista vain Halloween remakesta ja etenkään sen jatko-osasta en pahemmin välittänyt. Ne olivatkin suuresti studion pakottamia leffoja. Kuitenkin nyt Zombie sai tehdä taas mitä itse halusi, joten hän teki okkultismi/satanismi elokuvan The Lords of Salem. Olen aina innoissani tämän genren tuotoksista. Etenkin vanhat mm. Vincent Price tai Christopher Leen tähdittämät pätkät ovat täyttä parhautta. Mukavaa olikin että Zombie on selvästi ottanut mallia vanhoista genren elokuvista, eikä uusista. Esim. Rosemary's Babyyn ei ole hankala yhdistää tiettyjä juonen piirteitä. 

Ennen katselua olin kuullut tästä elokuvasta täysin vaihtelevia kommentteja. Osa tästä on pitänyt, osa vihannut. Sanonkin tähän heti, tämä elokuva ei ole todellakaan täydellinen. Ihan mukava "throwback" vanhoihin hyviin aikoihin, mutta ei kuitenkaan onnistu ihan kaikessa ongelmitta. Elokuvan isoin ongelma on rytmitys, tietyt osat ovat ihan sekaisin ja välillä on vaikea pysyä edes kärryllä siitä mitä tapahtuu. Elokuva kuitenkin saa minulta anteeksi näitä vikoja tyylillään ja tunnelmallaan. Välillä meininki (etenkin fläsäreissä 1600-luvulle) on juuri semmoista mitä tämmöiseltä elokuvalta haluaa. Alastomat noidat palvoo Saatanaa ja sylkevät vauvan päälle. Pitääkö sanoa muuta. Välillä elokuva on oikeasti jopa kaunis ja Zombie leikittelee väreillä todella onnistuneesti. Hienoa on myös se että Hatchetin tapaan, kaikki tehosteet on tehty ilman tietokonetta. 

Elokuva on myös välillä todella hauska, en tiedä pitäisikö sen olla, mutta parissa kohdassa sai kunnolla hajoilla. Osittain tämä johtui ruudulla tapahtuvista absurdeista asioista, sekä siitä miten näytteliät reakoivat asioihin. En ole tsekannut haastiksia tai mitään, mutta en ihmettele jos tietyt jutut on tahallisesti hieman "camp" tavalla hauskoja, Zombie kun on tehnyt tätä jokaisessa aiemmassakin elokuvassaan. Minä kuitenkin nautiskelin tätä elokuvaa katsellessa alusta loppuun. Se ei ole mitenkään edes kovin erikoinen teos, mutta kyllä tämän joskus uudelleenkin katsoisi. Kynttilät palamaan, viiniä lasiin, Satanic Bible kouraan ja leffa pyörimään.