Netflix suosituksia osa 4

Kuten aiemminkin, voi olla että osa näistä suosituksista löytyy vain jenkkien Netflixistä. Suomen valikoima kun on ajoittain hyvin heikko.

Trailer Park Boys (2001- ) Tv-sarja sekä elokuvat

Muistan kun 2000-luvun alussa Nelonen näytti tätä sarjaa parisen vuotta (Törky Torstai ohjelmassa jota Duudsonit juonsi), tuolloin jokusen jakson tsekkasin mutta meno ei pahemmin maistunut. Nyt ymmärrän miksi, tuolloin vielä melko nuorena poikana en täysin älynnyt moniakaan vitsejä. Kesän alussa päätin sitten antaa sarjalle uuden mahdollisuuden kun Netflix toi kaikki jaksot ja elokuvat meidän kuolevaisten tarjolle. Ei kovin kauaa mennyt kun koko tuotanto oli koluttuna läpi. Hetkeen en ole yhtä hauskaa sarjaa katsellut.

Trailer Park Boys on mustaa huumoria sisältävä pseudodokumentti jossa seurataan kanadalaisen asuntovaunukylän tapahtumia, tärkeimpinä hahmoina ovat kolme rikollista jotka koittavat tienata rahaa yhdellä jos toisella konstilla. Ohjelman jopa ajoittain kuiva huumori vaatii hieman totuttelua. Olin kylläkin jo ensimmäisen kauden parin jakson jälkeen koukussa. Sarjan huumori on isolta osalta rakennettu dialogin ympärille ja tämän se tekee aivan loistavasti. Parhaiten jäi mieleen Jim Laheyn "shit analogyt" tai Rickyn idioottimaiset virheet puheessaan. Sinäänsä kaikista älyttömintä on se että suuri osa dialogista on paikalla keksittyä eikä käsikirjoitettua. Sanoo jotain näyttelijöiden taidoista vaikka vain pari on ns. "ammattilaisia"

Tv-sarja on alusta loppuun täyttä laatua ja on vaikea olla suosittelematta tätä mainiota ohjelmaa. Elokuvat ovat sitten laadultaan hieman vaihtelevia. Vuonna 2006 tullut Trailer Park Boys: The Movie ja Trailer Park Boys: Countdown to Liquor Day (2009) ovat joka fanille pakolliset katselut. Ne ovat samaa menoa kuin ohjelma mutta sinäänsä melkein yhden tuotantokauden tarina yhdessä satsissa. Say Goodnight to the Bad Guys on vuonna 2008 tullut tv-elokuva joka jätti vähän tyhjän olon, sinäänsä se on vain esiosa Countdown to Liquor Day leffalle. Kaikista huonoin ja melkeinpä suosittelen skippaamaan on Trailer Park Boys: Live in F**kin' Dublin joka on kuten nimi sanoo tähtien vetämä livenauhoitus. Alussa ja lopussa on näyteltyjä osia jotka ovat hauskoja mutta itse show on melko kivuliasta katseltavaa. Eli katsokaa vain alku ja loppu, muuten suosittelen jättämään välistä.

Trailer Park Boyssilla menee kyllä nyt lujaa. Pari uutta tuotantokautta on tulossa Netflixiin, uusi elokuva on jo ulkona (Kanadassa) mutta syksyllä vasta digitaalisena. Myös samoilta tyypeiltä on tulossa Swearnet: The Movie niminen elokuva jossa meno näyttäisi olevan todella metaa. Hyvä on siis olla sarjan fani.

Kokonaisuutena koko hässäkälle antaisin arvosanan: 9/10. Yksi parhaista komediasarjoista koskaan, laittaisin samalle tasolle kuin esim. monet brittikomediat joita rakastan suuresti.

Manhunter (1986)

Manhunter on Michael Mannin ohjaama jännäri joka on tehty Red Dragon nimisen kirjan pohjalta. Red Dragon on varmaan monelle tuttu nimi vuonna 2002 tulleesta elokuvasta. Kumpikin elokuva on tehty saman kirjan pohjalta mutta Manhunter on monille jopa täysin tuntematon teos. Se ei ainoastaan ole hyvä jännäri, mutta myös ensimmäinen elokuva jossa Hannibal Lecter näkyy isolla kankaalla. Anthony Hopkins on minulle kuten varmaan melkein kaikille SE ainoa oikea Hannibal mutta Manhunterissa Brian Coxin vetämä rooli on myös aivan loistava. Nykyään kylläkin laittaisin melkein Mads Mikkelsenin parhaaksi Hannibaliksi mutta siitä joskus myöhemmin.

Pakko tunnustaa että itsekin tämän kyseisen elokuvan löysin vasta Red Dragonin nähtyäni. Tämä harmittaa koska pidän Manhunteria parempana elokuva ja olisin tahtonut yllättyä kaikista juonenkäänteistä jotka valitettavasti Red Dragon minulle "spoilasi". Kumpikin elokuva on pieniä poikkeuksia vaille sama tarina ja hahmot joten isolta osalta tiesi kokoajan mitä tulee tapahtumaan. Red Dragon on kirjalle uskollisempi elokuva mutta sen loppu oli heikko. Pidän enemmän Manhunterin tylystä ja simppelistä lopusta. Tässä on omasta mielestä hyvä esimerkki siitä ettei aina kirjaa kannata kovin tarkasti kopioida elokuvaksi.

Suurin syy miksi pidän tästä vanhasta uutta enemmän on sen tunnelma ja näyttelijät. William Petersen vetää loistavan roolin häiriintyneenä ja epävakaana etsivänä. Tom Noonan on täydellinen helvetin ahdistavana murhaajana. Kaikki kohdat jossa hän näkyy ovat niin epämukavia.

Tosiaan mitään enempää spoilaamatta suosittelen tätä elokuvaa suuresti. Etenkin jos Red Dragon on katsomatta niin nyt olisi mahdollisuus kokea kunnon herkkua. Tämän jälkeen sitten kannattaa katsoa uudempi versio. Tietenkin tämän pitäisi tulla oletuksena, aina ensin vanha/alkuperäinen versio ennen uutta. Arvosana: 8/10.

Invasion of the Body Snatchers (1956)

1950-luvun sci-fi, onko mitään joka samalla niin loistavaa mutta myös paskaa. Tällä meinaan sitä että kyseisen vuosikymmenen sci-fi leffoissa on niin järettömän isoja eroja laadussa. Invasion of the Body Snatchers menee kuitenkin selvästi sinne parhaiden joukkoon. Kyseessä on ehkäpä yksi tärkeimmistä sci-fi elokuvista koskaan.

Elokuva sijoittuu pääasiassa pieneen kaupunkiin jossa alkaa tapahtumaan kummia. Ihmiset käyttäytyvät kummallisesti ja päähahmo alkaa epäilemään että jotain tai jokin on ottanut kansalaisista vallan. Isoin ero muihin kuuluisiin aikansa tieteiselokuviin on erikoistehosteiden vähyys. Mitään suuria lentäviä lautasia ei ole, ihmiset eivät muutu joksikin kamaliksi hirviöiksi eikä edes verta taikka toimintaa ole oikein yhtään. Tämä on yksi elokuvan parhaista puolista, tehosteiden sijaan keskitytään juoneen ja hahmoihin. Kyllä minä The Blobin tapaisista aikansa elokuvista myös tykkään mutta on mukavaa että löytyy tämmöistä vaihtelua.

Ennen tämän klassikon katselua olin nähnyt 1978 tulleen ehkäpä jopa kuuluisamman version. Yksityiskohtia en pahemmin tuosta muista paitsi sen että gorea oli mukana ja että se tuntui ajoittain turhan pitkältä. Alkuperäinen elokuva on juuri sopivan pituinen eikä tylsää kohtaa ehdi tulla. Muutenkin kevyempi ote aiheesta maistui minulle paremmin. Tuon remaken lisäksi on olemassa myös vuonna 1993 että myös 2007 tulleet versiot. Harva elokuva on näin monesti uudelleen tehty. Tietenkin jokainen näistä elokuvasta on melko erillainen, itse idea on sama mutta melkein kaikki muu on uutta.

Sinäänsä melkein yllätyin kuinka paljon pidin tästä alkuperäisestä elokuvasta. Jotenkin kiinnostus tätä kohtaan ei ollut suuri mutta katselun jälkeen todellakin laittaisin tämän sinne samalle tasolle kuin muut aikansa klassikot: The War of the Worlds, The Day the Earth Stood Still tai The Blob. Melkeinpä jopa korkeimmalle paikalle. Jos siis kunnon 1950-luvun tieteisjännäri kiinnostaa niin tässä olisi loistava ehdokas. Arvosana: 8.5/10.

Juna kulkee vaan...

Aurinko paistaa ja kesä on täysillä käynnissä. Ainakin oma kämppä on ollut jo tovin yksi helvetillinen pätsi, joten mikä olisikaan parempi viilentymisen tapa kuin katsoa elokuva jossa on loputon talvi? 

Snowpiercer tarjoaa juuri tuota, kylmää on meno alusta loppuun. Kyseessä on Korealaisen Joon-ho Bong  uusin elokuva, itse tunnen miehen hänen parista aiemmasta tuotoksesta jotka ovat vallan mainioita. Hieman epäilytti Snowpiercerin kanssa se että onko meininki mennyt liian länsimaalaiseksi. Onneksi näin ei ole käynyt, tämä on niin kaukana Hollywoodista kuin vain mahdollista. 

        Sinäänsä huvittaa nyt katsomisen jälkeen että asia on näin. Ensimmäisen kerran kuulin tästä elokuvasta keväällä, näin trailerin teatterissa ja ajattelin että onpas paskan näköinen. Tuolloin en kylläkään huomannut kuka tämän leffan takana on. Nopeasti trailerin perusteella Snowpiercer näyttääkin joltain uudelta tyhmältä Hollywoodin ulostamalta pökäleeltä jossa pääosassa on tällä hetkellä hyvin "kuuma" (monellakin tavalla) Chris Evans. 

Elokuva kuitenkin sai kovia kehuja etenkin kriitikoilta tuossa kesän alussa, hieman ihmettelin että onko nyt kyseessä edes sama elokuva. Tulipa tuolloin sitten huomattua mm. kuka on ohjaajana. Hieman jo innostuin tämän näkemisestä mutta pidin odotukset vieläkin pieninä. Eilen sitten tämän katsoin ja.. Voi veljet mikä meininki. Tässä on isolla mahdollisuudella minulle "vuoden yllättäjä" palkinnon vievä teos. Elokuva piti otteessaan alusta loppuun, näyttely oli loistavaa ja jopa juoni oli kokonaisuutena hyvä. Juuri tarinallisesti epäilin tämän olevan melkoista kuraa, mutta Snowpiercer sisälsi enemmän sanomaa kuin iso osa nykyajan elokuvista.

Mutta niin, mistä elokuvassa on edes kyse? Ihmiset vahingossa jäädyttivät koko maailman koittaessaan viilentää pahenevaa ilmastonlämpenemistä. Yksi mies sitten päätti ennen tuon tapahtumista tehdä älyttömän junan joka kiertää yhdessä vuodessa koko planeetan. Maailmanlopun jälkeen viimeiset selviytyjät asuvat nyt tässä aina liikkuvassa junassa. Köyhät ovat perällä olevia orjia ja junan kärjessä rikkaat mässäilevät herkuilla. Kuulostaako ideana kovin fiksulta? No ei! Mutta jotenkin tämä konseptin älyttömyys ei haitannut minua pätkääkään. Elokuva pohjautuu ranskalaiseen sarjakuvaan joten en ole yllättynyt, viinipäissään sitä keksii kaikki parhaat jutut.

Snowpiercer on pääasiassa juoneen painostavaa draamaa, mutta aina välillä on mukaan mahtunut jokunen kunnon taistelu. Etenkin noin puolivälissä oleva pitkähkö tappelu oli melkein Raid 2 tason herkkua. Tunnelma on myös kokoajan hyvin painostava ja epätoivoinen, juuri sellainen josta nautin. Kuka vain tärkeistä hahmoista saattaa kuolla milloin vain ja parasta on se miten hahmot käsittelevät kuolemaa. Junassa on sen 17 vuoden matkan aikana tapahtunut paljon sairaita asioita joten kaverin kuolema ei paljoa hetkauta sankareita.

Kaikkiaan tällä hetkellä Snowpiercer on yksi tämän vuoden suosikeistani. Pitkästä aikaa elokuva yllättää näin rankasti minut. Täydellinen tämä ei todellakaan ole, jokunen skene oli kunnon "mitä miksi täh!?!" tason ihmetystä aiheuttavia kohtauksia josta vähän rokotan. Mutta niin, katsokaa tämä elokuva. Se on hyvä. 8.5/10

Netflix suosituksia osa 3

Tovi taas vierähtänyt viime suosituksista joten on jo aikakin kertoa teille että mitä laatua kannattaa katsella 'Flixin syövereistä. Kuten aiemminkin niin ainakin osa näistä löytyy vain jenkkien netflixistä.

Where the Buffalo Roam (1980)

Jo aiemmin parissakin blogissa olen mainostanut yhtä maailman hienointa näyttälijää Bill Murrayta. Miehen huumori on hyvin kuivaa ja vaatii totuttelua, mutta kun pääsee sen makuun niin hän on ehkäpä maailman hauskin henkilö. Where the Buffalo Roam on kyseisen herran hyvin varhaista tuotantoa sekä samalla yksi merkittävimmistä rooleista hänelle. Murray esittää kuuluisaa gonzo journalisti Hunter S. Thompsonia. Monet tietävät miehen nykyään Johnny Deppin esittämänä hulluna, mutta Murray ehti melkein 20 vuotta aiemmin esittää tätä huumeita ja alkoholia rankasti käyttävää journalistia.

Verrattuna Deppin leffoihin ( Fear and Loathing in Las Vegas & The Rum Diary) jotka on tehty Thompsonin kirjoista on Where the Buffalo Roam kyseisen miehen omista elämän tarinoista ja lehtijutuista koottu usean tarinan sekoitus. Eipä näistäkään tiedä että mitkä jutut ovat faktaa vai fiktiota. Pari samaa tarinaa löytyy myös Fear and Loathingista (mm. liftari) mutta muuten jutut ovat erejä. Monen tarinan ainoa yhdistävä asia on Peter Boylen hienosti esittämä asianajaja Lazlo. Muuten sitten hypitään jopa usealla vuodella parissa kohdassa ajassa eteenpäin. Tämä hajanaisuus voi haitata joitakin mutta minä ainakin pysyin ihan kärryllä missä mentiin.

Murray asui Thompsonin kanssa ennen elokuvaa hyvän tovin ja näin oppi monille kyseisen herran tavoille. Omasta mielestä hän vetää paremmin kuin Depp, vaikkakin lopulta kummankin suoritus on melko identtinen. Elokuva sisältää monia nerokkaita kohtia, mutta myös joitain aika turhahkoja pätkiä. Tämän takia kokonaisuutena esim. Fear and Loathing on parempi elokuvana mutta ero on aika pieni. Jos siis nuo Deppin leffat ovat tuttuja ja maistuivat, ei tämä voi pahemmin pettää. 7/10

Battlestar Galactica (2004-2009)

Viimeinkin sain tämän "kaikkien aikojen parhaan scifi-sarjan" katseltua. Alku oli melko hidas mutta jo ensimmäisen kauden puolivälissä olin täysin koukussa. BGS ei ole kovin  positiivinen sarja, heti alussa vihaiset robotit hyökkäävät ja tuhoavat hetkessä ihmiset melkein kokonaan. Viimeiset selviytyjät sitten pakenevat ja koittavat löytää uuden kodin. Aika simppeli juoni vai mitä? Näin voisi luulla, harva sarja kuitenkaan sisältää näin paljon filosofiaa ja "elämän tärkeiden kysymysten" mietintää.

Tuo onkin ehkäpä se suurin syy miksi tykästyin sarjaan. Kyllä kunnon scifi aina maistuu, mutta tämä syvällisempi sisältö piti otteesaan ja laittoi miettimään ihan katsomisen jälkeenkin monia asioita. Käsikirjoituksen puolella sarja loistaa, mutta tämä vaatii tietenkin myös hyviä näyttelijöitä ja niitähän tämä ohjelma on täynnä. Monia tuttuja naamoja muista ohjelmista tai leffoista tuli kokoajan vastaan. Mutta monet päärooleissa olevat näyttelijät olivat minulle täysin uusia tuttavuuksia. Tiedä sitten miksen ainakaan muista nähneeni heitä uudemmissa tuotannoissa.

Yksi isoimmista syistä miksi aloin tätä katsomaan oli se että moni kaveri oli suositellut tätä sillä perusteella kun tykkään Mass Effect peleistä. Eipä tässä mennyt kuin 7 vuotta kun ekan kerran tuolla perusteella joku tätä suositteli. Monia samanlaisuuksia kyllä löytyy näistä kahdesta, ihan näyttelijöistä lähtien. Mutta ME-sarjaan verrattuna BGS on paljon "realistisempaa" scifiä jossa ei ole monenlaisia alieneita. Ainoastaan robotteja ja ihmisiä. Simppeliä mutta toimivaa.

BGS on kuin onkin minunkin mielestä "paras scifi-sarja ikinä", en kylläkään ole mikään ekspertti kyseisen genren kanssa. Sarja on parhaimmillaan S01-S03 välillä, viimeinen kausi on ehkäpä turhan pitkä sekä tarinallisesti se kompuroi ajoittain. Etenkin lopetus on hieman hätäinen, vaikkakin en tuntenut mitään vihaa kuten jotkut fanipojat interwebsissä. 9/10

Tässäpä oli tämän kerran suositukset, ensi kerralla ehkä hieman enemmän. Hyvät juhannukset vaan kaikille! Älkää hukkuko.

It's alive!!!

Jälleen on tovi mennyt viime kirjoituksesta. Toukokuussa on ollut yhtä jos toista menoa joten helposti unohtuu blogailu. Vuosi on tullut täyteen tämän blogin aloituksesta, kiitos vain kaikille lukijoille. Ajattelin pienenä muutoksena tehdä niin että tästä lähtien voisin antaa ihan numerollisen arvosanan elokuville tai peleille mistä puhun. Käytän 1-10 asteikkoa, elokuvien suhteen aikalailla sama meno kuin imdb.comissa. Eli 5-6 on keskinkertainen, 8 on jo tosi hyvä, 9 klassikko ja 10 annan todella harvoin millekkään. Kyseisen sivuston asteikollahan siis 1-3 on jo täyttä paskaa jota ei vitsilläkään edes katsoisi (paitsi minunlaiset pervot). Ai miksi käytän tuon sivuston asteikkoa? Koska siellä nakkaan aina leffoille katsomisen jälkeen arvosanan ja sama siis täällä käyttää tuota menetelmää. Eikai tässä muuta, mitä leffoja toukokuussa olen ehtinyt näkemään teatterissa?

Godzilla (2014)

Ensi-illassa saakka kävin tämän yhden "kesän odotetuimman" leffan katsomassa. Odotukset eivät olleet korkealla mutta pienoisesti toivoin kovaa mätkettä ja hienoa paluuta Hirviöiden Kuninkaalle. Vuonna 1998 tullut pökälezilla on itselle melkein nostalginen leffa, olin sen tullessa nuori ja dinosaurukset/hirviöt olivat kovaa kamaa. Ihan hyvin siis maistui tuo leffa vaikka jo pari vuotta myöhemmin hieman vanhempana uudelleen sitä katsellessa älysin kuinka kamalan huono elokuva tuo on. 

Tuon jälkeen sitten olin nähnyt niitä oikeita alkuperäisiä Godzilla elokuviakin yhden jos toisen. Mikään suuri fani en ole mutta tunnen tiettyä viehätystä jopa moniin hyvin huonoihin sarjan osiin. Kumipuvut ja kämäset tehosteet kun lämmittävät sydäntä aina tuhannesti enemmän kuin nykyajan älyttömät CGI räjähdykset. Tästä uudesta elokuvasta olin ennen ensi-iltaa nähnyt vain sen yhden aika lyhyen teaser trailerin. Ihan kivoja viboja se antoi, etenkin kun luulin että itse Godzilla olisi nyt vihollinen. Miten sitten kävikään...

Uusi Godzilla elokuva on monella tavalla teknisesti hyvin tehty elokuva ja visuaalisesti jopa huikea. Tuo on yksi ainuista positiivisista asioista jota voin tästä tekeleestä sanoa. Juoni on kuraa, siis jopa kesäleffa standardeilla. Kaikki hahmot ovat aivan unohdettavia ja dialogi on nolostuttavan huonoa ajoittain. Ainoa hyvä hahmo on Bryan "Heisenberg" Cranstonin esittämä tiedemies. Trailerit ja mainokset antavat semmoisen kuvan että mies olisi suuressakin osassa, mutta sehän olisi hyvä asia joten hänet tapetaan 20min kohdalla. Loput 100 minuuttia sitten seurataan Kick-Assin seikkailuja. Täällä en ole ehtinyt vielä kertoa vihaani kyseistä leffasarjaa kohtaan, toivotaan ettei tarvitsekaan. 

3D oli myös paskasti tehty ja turhaa.

Moni voikin ihmetellä nyt että miksi edes puhun juonesta, onhan kyseessä perkele Godzilla elokuva. Mihin sitä juonta tarvitaan? Pääpointtihan kyseisen hirviön elokuvissa on itse monsterien välinen taistelu keskenään tai ihmisiä vastaan. Tällä kertaa kuitenkin tekijät olivat ajatelleet että ei, kaikki haluavat nähdä ihmisten välistä kuivaa ja turhaa draamaa 90% ajasta. Lopussa sitten vasta päästään näkemään sitä kauan odotettua mätkettä, nämä viimeiset 15-20min ovatkin sitten mainiota äksöniä vaikkakin ajoittain turhan sekavaa kiitos savun ja pimeyden keskellä olevan tappelun.

'Merica fuck yeah!

Monet ovat puolustaneet elokuvaa sillä että juuri tämä 1.5h kestävä monsterien taistelun odottelu tuo sitä jännitystä ja näin se lopussa oleva herkku on entistäkin parempaa. Minusta tämä sinäänsä kokonaisen elokuvan pituuden verran odottaminen on aivan liian kauan. Hirviö-elokuvien rakennehan on (hyvin tehtynä) semmoinen että aikaisintaan act 1 lopussa nähtäisiin itse kauhistus, tämä uusi Godzilla vie tämän hetken aivan liian kauas tuonne act 2 loppuun. Tuohon mennessä katsoja on jo ehtinyt kyllästymään kuolemaan saakka turhien ihmisten pälinöistä ja muusta turhasta paskasta. Hienoa tehdä Godzilla elokuva jossa itse nimessä oleva hirviö on vain sivu-roolissa.

En suositte tätä elokuvaa, ainakaan että tuosta maksaisi pahemmin mitään. Katsokaa ennemmin niitä vanhoja Godzilla leffoja. Arvosana olisi enimillään 5/10, piste jos toinen tulee pelkästään jo visuaalien takia. Nättiä kakkaa, näin lyhyesti sanottuna.

X-Men: Days of Future Past (2014)

Eilen melko spontaanisti päätin tätä mennä katsomaan kun jopa kehuja oli tämä uusin X-Ryhmän seikkailu saanut. Supersankarileffoista tämä sarja onkin ehkä se oma suosikki Batmanin kanssa. Alkuperäisen trilogian kahdesta ensimmäistä osasta tykkään jopa aika paljon. Myös jokunen vuosi sitten tullut First Class yllätti laadullaan. Muut osat ovat sitten olleet paskan ja keskinkertaisen välillä.

Tämä uusi elokuvahan siis sitoo aikamatkustelun avulla kaikki tähän mennessä tulleet elokuvat yhteen, jonka ansiosta vanhat papat ja First Classin näyttelijät pääsevät yhdessä taistelemaan. Wolverine on taas suuressa roolissa (eikö olisi jo aika painottaa tarinaa johonkin toiseen hahmoon välillä?) kuten myös Magneto ja Xavier. Paras uusi hahmo on nuori Quicksilver jonka kohtaukset ovat kerrassaan loistavia. Pahemmin en halua spoilata mutta pitkästä aikaa näin todella, todella hyvää slowmo äksöniä joka samalla nauratti että myös oli siistiä.

Minä pidin tästä elokuvasta. Tämä on mahdollisesti jopa paras X-Men leffa tähän mennessä, elokuva vain vaatii katsojalta sen että aiemmat osat ovat myös tuttuja. Mikään huikea mestariteos tämä ei ole, mutta hyvä kesäleffa (toisin kuin Crapzilla). Elokuva osaa tasapainotella todella hyvin vakavan (tai jopa synkän) sekä hauskan välillä. Taistelu menee välillä todella brutaaliksi, verta ei tietenkään pahemmin tipu mutta tyyppejä kirjaimellisesti revitään palasiksi. Sinäänsä huvittavaa että elokuva voi olla K13 vaikka kaikenlaista kamalaa tapahtuu sankareille, ei hätää kunhan vain verta ei tipu. 

Toimintaa on riittävästi muttei liikaa, välillä on hyvän pitusia pätkiä joissa vain sankarit keskustelevat keskenään ja nämäkin kohdat toimivat kiitos hyvän dialogin. Mikään nerokas kässäri tässä ei ole, mammutin kokoisia reikiäkin löytyy juonesta mutta toisin kuin esim. Godzillassa tässä ne ei haittaa koska tämä on viihdyttävä elokuva alusta loppuun. Kyllä meno välillä menee turhan överiksi mutta se ei ärsyttänyt, huvitti enimillään.

Jos siis hyvin tehty kesäleffa kelpaa niin tässä olisi loistava vaihtoehto. 7/10 antaisin arvosanaksi. Ei mitään maailmaa mullistavaa mutta viihdyttävää toimintaa vanhojen ja uusien tuttujen kanssa.

The Grand Budapest Hotel & The Raid 2: Berandal

Otsikosta ehkäpä välkyimmät jo älyää mitä olen tässä kuussa käynyt katsomassa. Toinen elokuva oli hyvin erikoinen kuten tekijältään pystyi odottamaan ja toinen on jo nyt helposti yksi vuoden parhaista elokuvista.

The Grand Budapest Hotel oli ennakkoon vuoden odotetuimpia elokuvia minulle. Life Aquaticista kertoessa sanoinkin ohjaaja Wes Andersonin olevan yksi suosikeistani. Mies tekee hyvin erikoisia elokuvia jotka osuvat omaan makuhermoon täysiä. Monet eivät tykkää hänen melkein jopa teennäisestä kummallisuudesta. Hänen tuotantoon pitää kuitenkin asennoitua oikein, nämä elokuvat eivät ole realistisia. Ne ovat yhdenlaista fantasian ja realismin sekoitusta. Monet fanitkin jopa ovat valittaneet kokoajan vahvistuvasta epärealismista hänen elokuvissaan. Itselle tällä ei ole mitään väliä, omat suosikit hänen tuotannostaan ovat juuri 2000-luvulla tulleet pätkät.

Mutta niin mitäs mieltä olin The Grand Budapest Hotelista. Paskahan se oli... No ei, tykkäsin hurjasti. Se oli niin Wes Andersonia kuin elokuva voi vaan olla. Huumori on kuivaa mutta toimivaa. Näyttelijät ovat täydellisesti valittuja, tarina on kummallinen ja mukana on myös synkkää ehkä jopa masentavaa kamaa. Väkivaltaa tai ainakin verta tässä oli enemmän kuin missään aiemmassa hänen leffassa, silti ajoittain elokuva on hyvin kevyttä ja hauskaa katseltavaa. Tämä tunnelman suuri vaihtelu on toimivaa ja toteutettu hyvin, moni huonompi ohjaaja olisi epäonnistunut tuollaisessa.

Netissä ja maailmassa TGBH on saanut yllättävän paljon huomiota osakseen, Andersonin aiempi tuotanto ei ole iskenyt massoihin ja rahallisesti voittoa ei kamalasti ole tullut. Hienoa jos nyt viimein mies pääsisi suurempaan kuuluisuuteen, toivotaan vain ettei käy Darren Aronofskyn tapaista muutosta että yhtäkkiä tehdään sairaan kallista paskaa indien tilalla (Noah). Kaikkiin suuriin ylistyksiin TGBH kohdalla en yhdy, se oli maittavaa katseltavaa muttei tajunta räjähtänyt. Leffa tuntuu kylläkin sellaiselta että toinen katselu vain parantaisi elokuvaa, innolla tämän uudestaan tölläilenkin kunhan vain BD tulee ulos. Ehkä se sitten yltäisi jopa ohjaajansa parhaaksi.

The Raid: Redemption oli minulle yksi vuoden 2011 parhaista elokuvista. Paljon kuulin hypeä jenkkilästä ennen Suomen ensi-iltaa, jopa vuosikymmenen parhaaksi äksöniksi kehuivat. Hieman epäilevänä menin sitten melkein tyhjään teatteriin sen katsomaan. Oh ah, mitä herkkua. Vaikkei elokuva paljoa katsojia teattereissa saanut niin viimeistään dvd/bd kautta sai kuuluisuutta. Kovan fanikannan leffa saikin ja hyvä niin, nyt me saatiin tuolle mestariteokselle jatko-osa. Turpiin tuli ja kovaa.

The Raid 2: Berandal on aivan helvetin hyvä elokuva. Se on sairaalloisen brutaalia toimintaa sisältävä Indonesialainen elokuva. Eka osa oli tähän verrattuna paljon puhtaampi action pätkä jossa juoni oli taustalla. Nyt jopa kerrontaa on oikeasti mukana ja se ei ole paskaa. Monesti äksöneiden kanssa käy niin että huonoon juoneen koitetaan panostaa ja näin kokonaisuus heikkenee. Raid 2 sisälsi aivan hyvän juonen joka piti otteessaan samalla kun potkuja ja lyöntejä tuli kymmenittäin päähän.

Mutta tottahan se on ettei näitä elokuvia juonen takia katsota, toiminta menee tässäkin edelle ja voi Jeesuksen pakarat sentään kun se on ihanaa herkkua. Idästä ylipäätään on 2000-luvulla tullut monia perkeleen kovia mätkintöjä mutta The Raid-sarja on näistä paras. Taistelut ovat välillä todella pitkiä, leikkauksia on ajoittain hyvin vähän ja tietenkin parasta on se että toiminnasta saa selvää. Nykyajan actionin isoin moka on nopeat leikkaukset ja heiluva kamera. Lännessä tätä tekniikkaa suositaan hyvin paljon. En voi käsittää tätä, mitä hauskaa on siinä ettei saa mistään selvää. Kyllä myös Raidissa kamera välillä heiluu, muttei liikaa. Kokoajan katsoja on selvillä että kenen naamaa nyt muussataan ja kenen jalka nyt lyötiin paikaltaan.


Aiemmin sanoin että elokuva on brutaali. Tuota ei voi painottaa liikaa. Nämä elokuvat eivät sovi monille. Minullekkin joka on tottunut gore-leffoihin tuntui pahalta katsoa kun yhdelle jos toiselle hahmolle kävi kamalia asioita. Aseita näissä käytetään hyvin vähän, nyrkit ja jalat ovat se kuuma juttu. Lyömäaseita kyllä löytyy useasta tappelusta, mutta nekään eivät ole mitään tyypillisimpiä. Etenkin vasaroita käyttävä nainen jäi hyvin mieleen. Mätkintä tuo astetta brutaalimman ja läheisemmän fiiliksen toimintaan verrattuna perus paukuttelut.

 

En tiedä onko kolmatta Raid elokuvaa tulossa, melkein toivon ettei tulisi. Tarina laitettiin hyvin pakettiin ja toivoisin että ohjaaja tekisi ihan uuden elokuvan/sarjan. Huhuja tuosta kolmosesta kuitenkin on, toivotaan että laatu pysyy näin korkealla. En osaa oikeasti sanoa että kummasta The Raid leffasta pidän enemmän. Ne ovat niin erillaisia, mutta myös samanlaisia. Tällä hetkellä Raid 2 veisi ehkä voiton, kiitos parin älyttömän tappelun ja juonellisen lisäyksen avulla. Enempää en voi The Raid 2: Berandalia kehua, se on aivan loistava elokuva. Tästä minä nautin.

Ässässssins Creed IV Bläk Fläg

Kuten otsikosta huomaa, pelailin viimeinkin uusimman Assassin's Creedin läpi. Olen, tai voisi sanoa olin, sarjan kovakin fani vielä pari vuotta sitten. Alkuperäinen AC maistui sukupolven alussa todella tuoreelta ja se teki hyvän pohjan sarjalle. Kovasti olin jatko-osasta hypettynyt ja melkein vuosi etukäteen sen ennakkotilasin, onneksi en joutunut pettymään. Peli ei ole ainoastaan sarjansa paras mutta myös yksi sukupolvensa parhaita.

Oh Ezio, kuinka kaipaan sinua.

Brotherhood oli sitä samaa mutta kaikkea oli vain enemmän, kuitenkin alkoi jo pelottamaan että ei kai tätäkin sarjaa nyt aleta lypsämään kuiviin. Näin sitten kävi, Revelations oli suuri pettymys. Etenkin pelillisesti mentiin huonoon suuntaan, jopa aivan alkuperäinen peli teki monet asiat sillä saralla paremmin. Assassin's Creed III hieman paransi tasoa mutta vanhan toisto alkoi maistumaan jo pahasti. Etenkin paljon mainostettu "trilogian" päätös on yksi tylsimmistä ja ontoista mitä olen aikoihin nähnyt.

Ei siis ihme etten AC IV:tä odottanut innolla. Traikut näyttivät tylsiltä, pelikuva oli sitä samaa vanhaa tuttua. Ketä kiinnostaa? Ei minua ainakaan. Ainoa pelastus tässä pelissä voisi olla kolmosesta tuttu (ja myös sen pelin paras osio) laivoilla sotiminen. Pelimediassakaan ei kovia odotuksia Black Flagille annettu, joten ainakin minulle kovana yllätyksenä tuli kaikki kehut ja palkinnot. Peli nappaili hyvin korkeita pisteitä arvosteluissa ja kehuttiin jopa parhaaksi osaksi tähän mennessä koko sarjassa!

Näiden arvostelijoiden sekä kaverien kehujen perusteella päätin sitten itsekin antaa pelille mahdollisuuden. Tammikuun alussa sitten Skull Editionin tilasin kun halvalla sai, sarja taitaa muuten olla yksi ainuista josta tehdään aivan liikaa näitä erikoisversioita. Nytkin kaikkien spessuversioiden hinnat laskivat hyvin nopeaa, enpä minä ainakaan valita.

Mites sitten peli maistui minulle? Melko hiton hyvin, aluksi. Merirosvoilu on hauskaa puuhaa ja ensimmäisen 10 tunnin aikana pääasiassa vain seilailin merellä ja ryöstelin. Päätarina ei kamalasti napannut. Peli on kuitenkin enemmänkin merirosvo-simulaattori jonka taustalta sitten löytyy Assassin's Creed sekoilua. Tämä on kuitenkin iso vika omasta mielestä, juuri tarina minua kiinnosti ensimmäisten pelien aikana. Se oli todella huikeaa scifihäröilyä johon oli nakattu oikeaa historiaa mukaan. IV:n juoni on melkein sarjan huonoin, okei kolmosen päätarina aiheutti enemmän haukotuksia kuin tämä, muttei ero ole suuri.

Pelillisesti tämä on kuitenkin sarjan parasta antia. Laivalla purjehtiminen onnistuu ongelmitta ja miekkailu onnistuu yhtä hyvin kuin aiemminkin. Sinäänsä isoin vika taistelussa on vain se että se on jälleen asteen helpompaa kuin aiemmassa pelissä. Nyt kun pelaajalla voi olla neljä pistoolia ja muita apuja, niin suuristakin joukoista selviää ongelmitta.

Valaiden ja haiden metsästäminen on kiva pieni lisä.

Peli toi monissa kohdissa mieleeni yhden pc-suosikeistani, Sid Meier's Piratesin. Kyseinen peli oli kuitenkin monella tavalla monimutkaisempi, etenkin meritaisteluissa. En älyä miksei Black Flagissa voitu tehdä niin että tietyt kuulat tekisi tiettyihin kohtiin laivaa vahinkoa. Esimerkiksi kettinkikuulilla olisi voinut mastot rikkoa eikä itse laivaa näin olisi tarvinut kokonaan paskaksi laittaa jos sen haluaa vallata. Tämmöiset pienet jutut jäivät vanhaa merirosvoa harmittamaan.

Mutta kuten aiemmin sanoin, pelin ensimmäiset 10 tuntia menivät innolla pelaten. Sen jälkeen alkoi hieman tylsistyttämään ja lopulta vedin päätarinan läpi melkein hampaat irvessä, koska kyllähän se vedetään loppuun jos ollaan kerran aloitettukin. Päätarina ja tehtävien toistuvuus pilasivat muuten mainion pelin. Kyllä itse merellä seilaaminen ja aarteiden kaivelu kokoajan maittivat mutta ainaiset "seuraa henkilöä X ja kuuntele herrojen X ja Y keskustelua huomaamatta" tehtävät alkoivat ihan vituttamaan lopussa. Kyseiset tehtävät ovat olleet sarjan heikkous jo ensimmäisestä osasta lähtien, nyt kuitenkin niitä tuntui olevan enemmän kuin koskaan aiemmin. Ei voi ymmärtää mitä siellä studioilla ollaan mietitty.

Loppujen lopuksi peli oli kokonaisuutena "ihan jees" tasoa. Enemmän tuosta tykkäsin kuin kahdesta aiemmasta, muttei se meinaa paljoa. Merirosvoilu on hauskaa puuhaa mutta muuten mentiin jälleen metsään.

Netflix suosituksia osa 2

Hetkeen en ole suositellut tästä hienosta palvelusta katselemisen arvoisia pätkiä, tällä kertaa painotus on enemmän Suomen flixillä kuin jenkkilän.

Pusher trilogia (Pusher, Pusher II, Pusher III)

Nicolas Winding Refn on hieno mies. Mies tunnetaan nykyään parhaiten hänen kahdesta uusimmasta elokuvasta, Drive ja Only God Forgives. Itse ihastuin miehen työhön kunnolla Bronsonin nähtyäni, tuon jälkeen sitten Valhalla Rising ja myöhemmät vain vahvistivat sen että kyseessä on hieno ohjaaja.

Pusher trilogia on ollut tuolta 2008 asti katselulistan kärjessä, mutta kuten kaikki leffahullut tietää, ei se lista koskaan pienene. Aina kun jonkun sieltä saa tsekattua, tulee tilalle vähintään yhtä monta lisää. Valitettavasti nämä Pusherit olivat siis hieman unohtuneet, sitten Netflix pelasti. Se suositteli niitä minulle ja näin katselin kaikki kolme elokuvaa suurella innolla melkein putkeen.

Jokainen elokuva pyörii huumeiden ympärillä. Ne eivät ole ehkäpä aina pääosassa mutta hyvin tärkeässä roolissa. Ekassa leffassa päähenkilö on diileri joka joutuu kokoajan pahempaan velkakierteeseen. Mies koittaa kaikin keinoin saada rahaa kasaa jotta saisi elämänsä pitää, hemmetin jännittävää sekä jopa ajoittain hauskaa katseltavaa. Hyvin näytetään kyseisen bisneksen huonot puolet eikä mitään kaunistella. Trilogian oma suosikki on tämä ykönen, siinä ei ole paljoa valitettavaa. Näyttely on aivan loistavaa, ohjaus on mestarillista sekä tarina ylipäätään on yllättävä sekä lopetus... on huikea. Rakastan tätä elokuvaa täysiä. Pari remakea on tehty, älkää katsoko niitä. Alkuperäinen on paras.

Pusher II: With Blood On My Hands sijoittuu ensimmäisen jälkeen jokusen vuoden, Mads Mikkelsen tekee paluun samassa roolissa vaikkakin tällä kertaa vankilan kokeneena. Mikkelsen oli ensimmäisessä leffassa pääasiassa vain ensimmäisellä puolikkaalla, tokassa hän on pääosassa. Pusher ykönen oli miehen ensimmäinen oikea rooli elokuvissa ja jo siinä näki että mies osaa hommansa. Pusher II:n aikoihin hän oli jo näytellyt useamman vuoden muttei mitään suurta eroa laadussa ole ekan ja tokan leffan roolien välillä. Luontaisesti hyvä näyttelijä siis.

Pusher II (sekä III) sisältää paljon samoja elementtejä kuin ensimmäinen, huumeet ja raha ovat siis taas isossa roolissa. Velkoja tulee ja menee, jotku kuolee ja kaikenlaista muuta kivaa tapahtuu. Trilogia esittelee ylipäätään hyvin uskottavasti Kööpenhaminan huumebisnestä, tästä on iso kiitos monille "näyttelijöille". Huomattava osa roolituksista on annettu oikeille rikollisille ja diilereille. Yksi jos toinen on istunut sekä ennen kuin jälkeen elokuvien linnassa. On aivan älytöntä että he osaavat "näytellä" niin hyvin vaikkei mitään koulutusta tai kokemusta ole alalta aiemmin. Ensimmäisessä leffassa päähahmo oli diileri, tokassa diileri/varas mutta gangsteripomon poika, kolmannessa ollaan sitten ihan huipulla pomona. Näin siis käydään läpi hyvin kyseisen bisneksen jokainen vaihe.

Jatko-osat ovat sisältävät väkivaltaa enemmän kuin ensimmäinen, vaikkakin muuten tunnelma on usein paljon leppoisampi. Ekan Pusherin tunnelma kun oli isolta osalta niin ankeaa ja kuolema odotti joka nurkan takana. Ei meininki kovin iloista ole jatko-osissakaan, muttei semmoista jatkuvaa painostusta ole. Pusher III sisälsi kuitenkin yhden inhottavimmista tapoista mitä olen nähnyt elokuvissa. Mitään en tahdo spoilata mutta eräs henkilö kirjaimellisesti suolistetaan. Nam.

Pusher II & III ovat budjetiltaan pienempiä teoksia kuin alkuperäinen, kumpikin tehtiin sinäänsä vain sen takia että Nicolas Winding Refn saisi makseltua velkojaan ja pidettyä studionsa pystyssä. Näistä näkee sen että vaikka tekee elokuvan ns. vain rahat mielessä, voi laatu olla aivan loistavaa. Rahan vähyys ei kuitenkaan pahemmin näy, jos on osaavia tyyppejä kameran takana niin kymmeniä miljoonia ei tarvita. Kaikki sarjan leffat ovat palkintojakin napanneet aikoinaan ja sen ne ansaitsevat. Sinäänsä nämä ansaitsevat paljon enemmän huomiota, nykyään monet kyseistä ohjaajaa fanittaa vain Driven takia, vaikka mies on tehnyt vuosien ajan laatua. Katselkaa siis hänen vanhempaakin tuotantoa, kyseessä on yksi tämän hetken parhaista ohjaajista.

The Life Aquatic with Steve Zissou (2004)

Kaiken synkkyyden ja väkivallan tasapainoksi suosittelen jotain hauskaa. Wes Anderson on yksi suosikeistani, mies tekee absurdeja, hauskoja mutta samalla myös niin fiksuja elokuvia. Hän osaa kikkailla monenlaisilla tehosteilla ja selvästi rakastaa elokuvien tekemistä. The Life Aquatic oli yksi ensimmäisistä hänen elokuvistaan jonka näin, heti ensimmäisellä kerralla ihastuin täysin hänen tyyliin. Bill Murray (yksi kaikkien aikojen näyttelijöistä) vetää huikean roolin esittäen yhdenlaista parodiaa Jacques Cousteausta, tuosta yhdestä kaikkien aikojen merentutkijista. Itsekin lapsena olen yhden jos toisen Cousteaun dokumentin nähnyt, miehen olemus ja etenkin punainen pipo paloi pysyvästi aivoihin.

The Life Aquatic vaikka parodio kyseistä miestä, se samalla kunnioittaa hänen työtään. Leffa on hänelle omistettu, eikä turhaan. Elokuvasta löytyy monet Andersonin vakio näyttelijät (Owen Wilson, Willem Dafoe, Anjelica Huston) jotka joko ennen tai viimeistään tämän jälkeen ovat olleet melkein jokaisessa miehen elokuvassa.

Elokuva on hyvin tyypillistä Wes Andersonia, dialogia on paljon sekä se on usein humoristista. Kaikenlaista kummallista tapahtuu ja ihmiset käsittelevät näitä asioita melko erikoisin tavoin. Myös hieman äksöniä on saatu mukaan, sinäänsä yksi omista all time suosikki kohdista elokuvissa on tässä elokuvassa. Tämä hieman spoilaa joten varoitus: eräässä kohdassa elokuvaa merirosvot hyökkäävät ja ottavat Zissoun laivan valtaansa. Mies sitten saa tarpeekseen ja alkaa lahtaamaan tyyppejä. Skene ei muuten ehkä olisi niin huikea, mutta kun kerrankin näkee Bill fucking Murrayn ammuskelemassa merirosvoja kuin mikäkin kovis, samalla kun taustalla pauhaa The Stoogesin Search and Destroy, ei voi kuin rakastaa joka sekuntia.

Omaksi kummastukseksi tämä elokuva tuntuu jakavan Anderson fanit aikamoisesti kahtia, osa rakastaa ja osa ei. En ihan älyä että miksei tästä tykkäisi jos aiemmat tai myöhemmät ovat iskeneet. Itselle tämä on yksi miehen parhaista elokuvista. Monesti olen jaksanut tämän katsoa, ja varmana tulen tulevaisuudessakin tölläämään tämän taas uudelleen ja uudelleen.

Wes Andersonista varmana tulee jotain tekstiä lisää aivan pian, tuleehan hänen uusin elokuva aivan kohta elokuviin. Sillä välin katselkaa nämä elokuvat, tai muuten Jeesus suuttuu.