Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. syyskuuta 2014

Netflix suosituksia osa 5


The House of the Devil (2009)
Illat alkavat jo pimenemään joten on hyvä aika katsella hieman kauhua. The House of the Devil on ohjaaja Ti Westin ehkäpä paras tuotos tähän mennessä. 1970-80 lukujen hengessä tehty satanistielokuva on herkkua genreen vasta tutustuville kuin myös vanhojen klassikoiden (mm. Rosemary's Baby, The Omen) faneille.

Ti West onnistui luomaan elokuvasta loistavasti "vanhan" tuntuisen kaikin mahdollisin tavoin, toisin kuin Tarantino/Rodriguez heidän "Grindhouse" tuplassaan. Elokuva on kuvattu vanhalla kalustolla, asusteet ja maailma näyttää kuin suoraan 1980-luvulta repäistyltä sekä musiikkivalinnat osuivat aivan nappiin. Jos en paria näyttelijää tästä tunnistaisi niin hyvinkin voisin luulla tämän olevan vähintään 20 vuotta vanha elokuva.


Mitään en suuremmin tahdo spoilata mutta jottei tämä teksti menisi pelkäksi kehumiseksi niin pakko on mainita suurimmasta viasta. Elokuvan loppu on pienoinen pettymys, syy tähän on loistava tunnelma ja koko elokuvan ajan oleva tunne että kohta räjähtää. Kyllä siellä lopussa herkkuakin oli mutta pakolla se jätti pienoisen "siinäkö se oli" fiiliksen.

Tuosta pienestä pettymyksestä huolimatta on kyseessä yksi parhaista kauhuista vähintään viimeisen 5 vuoden ajalta. Sääli ettei ohjaaja/käsikirjoittaja West ole onnistunut ennen tai tämän jälkeen tekemään näin hyvää leffaa. Suosittelen kuitenkin myös hänen pari vuotta uudempaa The Innkeepers pätkää, ei mitenkään näin hyvä mutta aivan kelpo kummittelu. 8/10




Ichi the Killer (2001)

Tämä elokuva on hyvin erikoinen. Se samalla saa katsojan nauramaan, kiemurtelemaan paikallaan sekä miettimään että mitä helvettiä minä edes katson?! Varmaan kenellekään ei tule yllätyksenä että elokuva tulee japanista ja pohjautuu mangaan. Tämä Takashi Miiken ohjaama elokuva on kerännyt ympärilleen vankan kulttisuosion, enkä ihmettele miksi. Kyseessä on samalla todella loistava mutta myös typerä elokuva.


Elokuva pyörii (yllätys yllätys) Ichi nimisen tappajan ja Yakuzan ympärillä. Sekaan nakataan myös yksi jos toinen alamaailman sankaria niin johan on soppa valmis. Lyhyesti sanottuna: ihmisiä kuolee. Paljon.

Näyttelijät ovat hyviä, tehosteet ovat isolta osalta hienoja (poikkeuksena pari hirveää CGI-kohtaa) ja meno on ajoittain niin järetöntä ettei voi kuin nauttia. Vaikka Ichin voisi helposti leimata vain yhdeksi gore-elokuvaksi monien joukossa niin sitä tämä ei ole. Hankala uskoa mutta tästä löytyy jopa syvyyttä ja taiteellisuutta jota uupuu yleensä genrensä tuotoksista.

Jos siis sairas väkivalta, raiskaus ja muut positiiviset asiat ovat lähellä sydäntä niin tässä olisi elokuva sinulle. 8/10



I Know That Voice (2013)


Jos mm. Paavo Pesusieni, Futurama, Batman ja Nolan North ovat tuttuja niin tässä olisi hyvä dokkari sinulle. I Know That Voice on John DiMaggion (mm. Futuraman Bender, Adventure Timen Jake ja Gears of War sarjan Marcus Fenix) ideasta lähtenyt dokumentti käsittelee ääninäyttelijöitä ja heidän ammattiaan. Katsoja siis viedään ohjelmien, elokuvien ja videopelien kulissien taakse.


Joskus viime vuonna tästä dokumentista ensimmäisen kerran kuulin ja heti odotin tätä innolla. Minua on jo kauan kiinnostanut tämä aihe ja youtubesta sekä muualta olenkin haastatteluja tsekkaillut. Dimaggio on kavereineen saanut kasaan melkoisen joukon suuria alan tähtiä. Mukana on mm. Kevin Conroy (Batman), Mark Hamill (Jokeri), Tom Kenny (Spongebob) sekä Nolan North (kaikki mahdolliset videopelit).

90 minuutin sisällä ehtii kameran edessä käydä kymmeniä tuttujen kasvoja ja ääniä. Sinäänsä jos jotain olisin toivonut niin juuri pituutta lisää. Oli mukavaa että videopelitkin oli otettu mukaan mutta pääasiassa aihe käydään melko nopeasti läpi. Tiedä sitten kuinka paljon löytyy pois leikattuja kohtauksia. Enpä pahemmin keksi muuta sanottavaa tästä, etenkin jos aihe kiinnostaa niin tässä olisi melkoista herkkua luvassa. 8/10


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Netflix suosituksia osa 4

Kuten aiemminkin, voi olla että osa näistä suosituksista löytyy vain jenkkien Netflixistä. Suomen valikoima kun on ajoittain hyvin heikko.



Trailer Park Boys (2001- ) Tv-sarja sekä elokuvat

Muistan kun 2000-luvun alussa Nelonen näytti tätä sarjaa parisen vuotta (Törky Torstai ohjelmassa jota Duudsonit juonsi), tuolloin jokusen jakson tsekkasin mutta meno ei pahemmin maistunut. Nyt ymmärrän miksi, tuolloin vielä melko nuorena poikana en täysin älynnyt moniakaan vitsejä. Kesän alussa päätin sitten antaa sarjalle uuden mahdollisuuden kun Netflix toi kaikki jaksot ja elokuvat meidän kuolevaisten tarjolle. Ei kovin kauaa mennyt kun koko tuotanto oli koluttuna läpi. Hetkeen en ole yhtä hauskaa sarjaa katsellut.

Trailer Park Boys on mustaa huumoria sisältävä pseudodokumentti jossa seurataan kanadalaisen asuntovaunukylän tapahtumia, tärkeimpinä hahmoina ovat kolme rikollista jotka koittavat tienata rahaa yhdellä jos toisella konstilla. Ohjelman jopa ajoittain kuiva huumori vaatii hieman totuttelua. Olin kylläkin jo ensimmäisen kauden parin jakson jälkeen koukussa. Sarjan huumori on isolta osalta rakennettu dialogin ympärille ja tämän se tekee aivan loistavasti. Parhaiten jäi mieleen Jim Laheyn "shit analogyt" tai Rickyn idioottimaiset virheet puheessaan. Sinäänsä kaikista älyttömintä on se että suuri osa dialogista on paikalla keksittyä eikä käsikirjoitettua. Sanoo jotain näyttelijöiden taidoista vaikka vain pari on ns. "ammattilaisia"

Tv-sarja on alusta loppuun täyttä laatua ja on vaikea olla suosittelematta tätä mainiota ohjelmaa. Elokuvat ovat sitten laadultaan hieman vaihtelevia. Vuonna 2006 tullut Trailer Park Boys: The Movie ja Trailer Park Boys: Countdown to Liquor Day (2009) ovat joka fanille pakolliset katselut. Ne ovat samaa menoa kuin ohjelma mutta sinäänsä melkein yhden tuotantokauden tarina yhdessä satsissa. Say Goodnight to the Bad Guys on vuonna 2008 tullut tv-elokuva joka jätti vähän tyhjän olon, sinäänsä se on vain esiosa Countdown to Liquor Day leffalle. Kaikista huonoin ja melkeinpä suosittelen skippaamaan on Trailer Park Boys: Live in F**kin' Dublin joka on kuten nimi sanoo tähtien vetämä livenauhoitus. Alussa ja lopussa on näyteltyjä osia jotka ovat hauskoja mutta itse show on melko kivuliasta katseltavaa. Eli katsokaa vain alku ja loppu, muuten suosittelen jättämään välistä.

Trailer Park Boyssilla menee kyllä nyt lujaa. Pari uutta tuotantokautta on tulossa Netflixiin, uusi elokuva on jo ulkona (Kanadassa) mutta syksyllä vasta digitaalisena. Myös samoilta tyypeiltä on tulossa Swearnet: The Movie niminen elokuva jossa meno näyttäisi olevan todella metaa. Hyvä on siis olla sarjan fani.

Kokonaisuutena koko hässäkälle antaisin arvosanan: 9/10. Yksi parhaista komediasarjoista koskaan, laittaisin samalle tasolle kuin esim. monet brittikomediat joita rakastan suuresti.




Manhunter (1986)

Manhunter on Michael Mannin ohjaama jännäri joka on tehty Red Dragon nimisen kirjan pohjalta. Red Dragon on varmaan monelle tuttu nimi vuonna 2002 tulleesta elokuvasta. Kumpikin elokuva on tehty saman kirjan pohjalta mutta Manhunter on monille jopa täysin tuntematon teos. Se ei ainoastaan ole hyvä jännäri, mutta myös ensimmäinen elokuva jossa Hannibal Lecter näkyy isolla kankaalla. Anthony Hopkins on minulle kuten varmaan melkein kaikille SE ainoa oikea Hannibal mutta Manhunterissa Brian Coxin vetämä rooli on myös aivan loistava. Nykyään kylläkin laittaisin melkein Mads Mikkelsenin parhaaksi Hannibaliksi mutta siitä joskus myöhemmin.

Pakko tunnustaa että itsekin tämän kyseisen elokuvan löysin vasta Red Dragonin nähtyäni. Tämä harmittaa koska pidän Manhunteria parempana elokuva ja olisin tahtonut yllättyä kaikista juonenkäänteistä jotka valitettavasti Red Dragon minulle "spoilasi". Kumpikin elokuva on pieniä poikkeuksia vaille sama tarina ja hahmot joten isolta osalta tiesi kokoajan mitä tulee tapahtumaan. Red Dragon on kirjalle uskollisempi elokuva mutta sen loppu oli heikko. Pidän enemmän Manhunterin tylystä ja simppelistä lopusta. Tässä on omasta mielestä hyvä esimerkki siitä ettei aina kirjaa kannata kovin tarkasti kopioida elokuvaksi.

Suurin syy miksi pidän tästä vanhasta uutta enemmän on sen tunnelma ja näyttelijät. William Petersen vetää loistavan roolin häiriintyneenä ja epävakaana etsivänä. Tom Noonan on täydellinen helvetin ahdistavana murhaajana. Kaikki kohdat jossa hän näkyy ovat niin epämukavia.

Tosiaan mitään enempää spoilaamatta suosittelen tätä elokuvaa suuresti. Etenkin jos Red Dragon on katsomatta niin nyt olisi mahdollisuus kokea kunnon herkkua. Tämän jälkeen sitten kannattaa katsoa uudempi versio. Tietenkin tämän pitäisi tulla oletuksena, aina ensin vanha/alkuperäinen versio ennen uutta. Arvosana: 8/10.


Invasion of the Body Snatchers (1956)

1950-luvun sci-fi, onko mitään joka samalla niin loistavaa mutta myös paskaa. Tällä meinaan sitä että kyseisen vuosikymmenen sci-fi leffoissa on niin järettömän isoja eroja laadussa. Invasion of the Body Snatchers menee kuitenkin selvästi sinne parhaiden joukkoon. Kyseessä on ehkäpä yksi tärkeimmistä sci-fi elokuvista koskaan.

Elokuva sijoittuu pääasiassa pieneen kaupunkiin jossa alkaa tapahtumaan kummia. Ihmiset käyttäytyvät kummallisesti ja päähahmo alkaa epäilemään että jotain tai jokin on ottanut kansalaisista vallan. Isoin ero muihin kuuluisiin aikansa tieteiselokuviin on erikoistehosteiden vähyys. Mitään suuria lentäviä lautasia ei ole, ihmiset eivät muutu joksikin kamaliksi hirviöiksi eikä edes verta taikka toimintaa ole oikein yhtään. Tämä on yksi elokuvan parhaista puolista, tehosteiden sijaan keskitytään juoneen ja hahmoihin. Kyllä minä The Blobin tapaisista aikansa elokuvista myös tykkään mutta on mukavaa että löytyy tämmöistä vaihtelua.


Ennen tämän klassikon katselua olin nähnyt 1978 tulleen ehkäpä jopa kuuluisamman version. Yksityiskohtia en pahemmin tuosta muista paitsi sen että gorea oli mukana ja että se tuntui ajoittain turhan pitkältä. Alkuperäinen elokuva on juuri sopivan pituinen eikä tylsää kohtaa ehdi tulla. Muutenkin kevyempi ote aiheesta maistui minulle paremmin. Tuon remaken lisäksi on olemassa myös vuonna 1993 että myös 2007 tulleet versiot. Harva elokuva on näin monesti uudelleen tehty. Tietenkin jokainen näistä elokuvasta on melko erillainen, itse idea on sama mutta melkein kaikki muu on uutta.

Sinäänsä melkein yllätyin kuinka paljon pidin tästä alkuperäisestä elokuvasta. Jotenkin kiinnostus tätä kohtaan ei ollut suuri mutta katselun jälkeen todellakin laittaisin tämän sinne samalle tasolle kuin muut aikansa klassikot: The War of the Worlds, The Day the Earth Stood Still tai The Blob. Melkeinpä jopa korkeimmalle paikalle. Jos siis kunnon 1950-luvun tieteisjännäri kiinnostaa niin tässä olisi loistava ehdokas. Arvosana: 8.5/10.