Kertakäyttöinen elokuva osa 3

Kävin viime perjantaina elokuvissa katsomassa elokuvan jota olin semisti odotellut jo hyvän hetken. Siinä on tähtirooleissa semmoiset sankarit kuten: Sylvester Stallone, Jason Statham, Arnold Schwarzenegger, Wesley Snipes sekä Mel Gibson. Kuka vanhoja actionleffoja rakastava ihminen ei olisi innoissaan tuosta lihaksikkaasta ja hikisen miehekkäästä joukosta joka löytyisi vieläpä yhdestä samasta elokuvasta? Pää melkein räjähtää siitä parhaudesta jota näiden näyttelijöiden ympärille voisi kirjoittaa ja tehdä.
Mutta sitten tuli The Expendables 3.

Ennen kuin itken suurimmat valitukseni tätä uusinta osaa kohtaan, voisin eka kertoa mielipiteeni aiemmista pätkistä. The Expendables (2010) oli aivan kelpo toimintaleffa jossa ammuttiin pyssyillä. Okei, kyllä siinä muutakin tapahtui. Tässä tänä kesänä katsoin tämän ensimmäisen osan toisen kerran, aiemmin olin nähnyt sen vain teatterissa ja siitä jäänyt maku oli hieman pettynyt. "Ihan jees leffa mutta olisi voinut olla niin paljon parempikin" oli alkuperäinen mielipide. Nyt kun toisen kerran katsoin niin sinäänsä pidin tästä jopa enemmän kuin muistin. Äksöni on hieman käppäistä eikä läppäkään ollut täyttä kultaa. Kuitenkin tämä jaksoi viihdyttää mainiosti sen pituutensa ajan jopa uudelleen. Semmoinen juuri ja juuri 7/10, ottaen huomioon julkaisunsa ajan. Jenkkiäksönit olivat tuolloin melkeinpä historiansa huonoimmassa tilassa.

The Expendables 2 (2012) yllätti minut aivan täysin. Trailerin perusteella näytti meno olevan asteen kovempaa ja nyt Arskakin oli jo pientä cameota suuremmassa roolissa. En kuitenkaan ollut valmistautunut siihen kuinka viihdyttävä ja kova elokuva tämä oikeasti oli. Huom. viihdyttävä, läppä oli aivan huikeaa (jopa ajoittain paskuudessaan), toiminta oli hyvin tehtyä eikä CGI veri haitannut nyt todellakaan niin paljoa kuin aiemmassa osassa. Van Damme oli aivan perkeleen kova pahis ja saipa Scott Adkins myös sopivan roolin. Helvetin hyvä elokuva ja nyt oltiin päästy siihen samaan fiilikseen kuin mikä löytyy näyttelijöiden vanhoista leffoista. 8/10

Ja sitten päästään itse pääaiheeseen. The Expendables 3... Trailerien perusteella meno näytti jo hyvin keskinkertaiselta sekä K13 (Suomessa K12) leima oli jo yksistään yhdenlainen Kuoleman suudelma tälle elokuvalle. Pakkohan tämä oli kuitenkin nähdä, ei se voi olla nyt niiin huono. Eihän? Kyllä se oli melkoisen paska. Niin paljon koitin ajatella tästä positiivisia asioita katselun jälkeen mutta niitä ei ole hirveästi. Teenpä poikkeukseksi listan hyvistä ja huonoista asioista:

Hyvät asiat elokuvassa:

1. Mel Gibson - Yksi kaikkien aikojen näyttelijöitä vetää jälleen helvetin hyvän roolin. Mies on kuin luotu pahikseksi.
2. Pari hyvää läppää - Alussa Snipesin nakkaama juttu vankilareissusta ja vittuilut Bruce Willisin hahmoa kohtaan saivat jopa hieman hymähtämään.
3. Lopun taistelu oli jopa ihan hyvä kaikessa tyhmyydessään ja älyttömyydessään.

Huonot asiat:

1. Aivan liian pitkä elokuva - Aiemmat osat olivat semmoisia 100 minuuttisia ja se tuntui aivan sopivalta pituudelta. Tylsiä kohtia ei pahemmin tullut ja asiat rullasi mainiosti. Uusi elokuva oli yli kaksi tuntinen ja se tuntuu. Turhaa paskaa aivan hitosti mukana.
2. Uudet turhat sankarit - Joku idiootti oli keksinyt että olisi järkevää tuoda tämmöiseen nostalgiafestiin mukaan joitain uusia hahmoja joiden näyttelijöitä ei kukaan tunne eikä tahdo tuntea. Se jo sanoo paljon jos yksi niistä on Twilight-leffoissa näytellyt mallipoju. Mitä helvettiä nyt oikeasti?
3. K13 action, ei tarvi sanoa muuta.
4. Kaikki muut asiat joita en maininnut.

Frasier, mitä sää täällä teet!?

Tosiaan isoin ja vakavin vika tässä elokuvassa on sen uudet ryhmän jäsenet. Jokainen uusi sankari (paitsi Antonio Banderasin energisin rooli aikoihin) on aivan perseestä ja tahdoin niiden kaikkien kuolevan heti (spoiler, ne ei kuole). Pahinta on se että sinäänsä elokuvan keskiosa on kokonaan omistettu näiden turhakkeiden rekrytoimiseen ja niiden kanssa seikkailuun. Tuon noin 45min pituisen pätkän aikana ei muita kuin Sylttyä ja Arskaa nähdä vanhoista tutuista. Arnoldin roolikin on tässä elokuvassa aivan turha, hän pääasiassa vain istuu ja välillä sanoo jotain joka ei ole edes viihdyttävää.

Tämä elokuva olisi ollut niiiin paljon parempi sillä simppelillä korjauksella että tuo uusien hahmojen juoni olisi kokonaan leikattu pois. Elokuva olisi näin myös sopivan pituinen, mutta ei. En tiedä kenen idea tuo oli (mm. Syltty ollut kynäilemässä) mutta sitä henkilöä pitäisi lyödä ja lujaa. Olin oikeasti aivan ihmeissäni tuosta päätöksestä. Leffa meni kivasta totaaliseen paskaan yhdessä sekunnissa. Okei, ei se alkukaan mitään aivan huikeaa ollut mutta aivan kelvollista siihen saakka.

Toiseksi suurin vika elokuvassa oli tosiaan tuo ikäraja. K13 action jossa on tämmöinen näyttelijäkaarti pitäisi kieltää lailla. Kaikista pahintahan oli se että tämä oli niin selvästi leikattu jälkikäteen tuohon ikärajaan sopivaksi. Toiminnan keskellä tuli aivan idioottimaisia leikkauksia jottei me nähtäisi tyyppien kuolemia. Kun joskus syksyllä tästä tulee jokin K18 versio niin se on se aito versio elokuvasta. CGI vertahan siitäkin sitten löytyy mutta kyllä sekin voittaa tämän nykyisen järettömyyden.

Muistelen joskus lukeneeni että tämän pitäisi olla sarjansa viimeinen osa. Näin varmaan käykin jos tämä ei menesty, ensimmäinen viikonloppu ei ainakaan ollut menestys. Luulinkin että nyt sitä viimein jopa näitä sankareita kuolisi mutta eipä tietenkään. Vaikka heidän tiiminsä nimi muuta sanoo niin nämä miehet ovat kuolemattomia supermiehiä. Olisi ollut hyvä lopetus sarjalle jos vaikkapa Syltty olisi kuollut ja Statham olisi jatkanut pomona. Mutta kaikkihan menee hyvin ja lopussa juodaan kaljaa ja naureskellaan. Minä en nauranut mutta kaljaa tämä laittaa mielen haluamaan, niin paljon että hukuttaisi itsensä siihen. Annan ehkä pojon liikaa säälistä: 5/10.

It's alive!!!

Jälleen on tovi mennyt viime kirjoituksesta. Toukokuussa on ollut yhtä jos toista menoa joten helposti unohtuu blogailu. Vuosi on tullut täyteen tämän blogin aloituksesta, kiitos vain kaikille lukijoille. Ajattelin pienenä muutoksena tehdä niin että tästä lähtien voisin antaa ihan numerollisen arvosanan elokuville tai peleille mistä puhun. Käytän 1-10 asteikkoa, elokuvien suhteen aikalailla sama meno kuin imdb.comissa. Eli 5-6 on keskinkertainen, 8 on jo tosi hyvä, 9 klassikko ja 10 annan todella harvoin millekkään. Kyseisen sivuston asteikollahan siis 1-3 on jo täyttä paskaa jota ei vitsilläkään edes katsoisi (paitsi minunlaiset pervot). Ai miksi käytän tuon sivuston asteikkoa? Koska siellä nakkaan aina leffoille katsomisen jälkeen arvosanan ja sama siis täällä käyttää tuota menetelmää. Eikai tässä muuta, mitä leffoja toukokuussa olen ehtinyt näkemään teatterissa?

Godzilla (2014)

Ensi-illassa saakka kävin tämän yhden "kesän odotetuimman" leffan katsomassa. Odotukset eivät olleet korkealla mutta pienoisesti toivoin kovaa mätkettä ja hienoa paluuta Hirviöiden Kuninkaalle. Vuonna 1998 tullut pökälezilla on itselle melkein nostalginen leffa, olin sen tullessa nuori ja dinosaurukset/hirviöt olivat kovaa kamaa. Ihan hyvin siis maistui tuo leffa vaikka jo pari vuotta myöhemmin hieman vanhempana uudelleen sitä katsellessa älysin kuinka kamalan huono elokuva tuo on. 

Tuon jälkeen sitten olin nähnyt niitä oikeita alkuperäisiä Godzilla elokuviakin yhden jos toisen. Mikään suuri fani en ole mutta tunnen tiettyä viehätystä jopa moniin hyvin huonoihin sarjan osiin. Kumipuvut ja kämäset tehosteet kun lämmittävät sydäntä aina tuhannesti enemmän kuin nykyajan älyttömät CGI räjähdykset. Tästä uudesta elokuvasta olin ennen ensi-iltaa nähnyt vain sen yhden aika lyhyen teaser trailerin. Ihan kivoja viboja se antoi, etenkin kun luulin että itse Godzilla olisi nyt vihollinen. Miten sitten kävikään...

Uusi Godzilla elokuva on monella tavalla teknisesti hyvin tehty elokuva ja visuaalisesti jopa huikea. Tuo on yksi ainuista positiivisista asioista jota voin tästä tekeleestä sanoa. Juoni on kuraa, siis jopa kesäleffa standardeilla. Kaikki hahmot ovat aivan unohdettavia ja dialogi on nolostuttavan huonoa ajoittain. Ainoa hyvä hahmo on Bryan "Heisenberg" Cranstonin esittämä tiedemies. Trailerit ja mainokset antavat semmoisen kuvan että mies olisi suuressakin osassa, mutta sehän olisi hyvä asia joten hänet tapetaan 20min kohdalla. Loput 100 minuuttia sitten seurataan Kick-Assin seikkailuja. Täällä en ole ehtinyt vielä kertoa vihaani kyseistä leffasarjaa kohtaan, toivotaan ettei tarvitsekaan. 

3D oli myös paskasti tehty ja turhaa.

Moni voikin ihmetellä nyt että miksi edes puhun juonesta, onhan kyseessä perkele Godzilla elokuva. Mihin sitä juonta tarvitaan? Pääpointtihan kyseisen hirviön elokuvissa on itse monsterien välinen taistelu keskenään tai ihmisiä vastaan. Tällä kertaa kuitenkin tekijät olivat ajatelleet että ei, kaikki haluavat nähdä ihmisten välistä kuivaa ja turhaa draamaa 90% ajasta. Lopussa sitten vasta päästään näkemään sitä kauan odotettua mätkettä, nämä viimeiset 15-20min ovatkin sitten mainiota äksöniä vaikkakin ajoittain turhan sekavaa kiitos savun ja pimeyden keskellä olevan tappelun.

'Merica fuck yeah!

Monet ovat puolustaneet elokuvaa sillä että juuri tämä 1.5h kestävä monsterien taistelun odottelu tuo sitä jännitystä ja näin se lopussa oleva herkku on entistäkin parempaa. Minusta tämä sinäänsä kokonaisen elokuvan pituuden verran odottaminen on aivan liian kauan. Hirviö-elokuvien rakennehan on (hyvin tehtynä) semmoinen että aikaisintaan act 1 lopussa nähtäisiin itse kauhistus, tämä uusi Godzilla vie tämän hetken aivan liian kauas tuonne act 2 loppuun. Tuohon mennessä katsoja on jo ehtinyt kyllästymään kuolemaan saakka turhien ihmisten pälinöistä ja muusta turhasta paskasta. Hienoa tehdä Godzilla elokuva jossa itse nimessä oleva hirviö on vain sivu-roolissa.

En suositte tätä elokuvaa, ainakaan että tuosta maksaisi pahemmin mitään. Katsokaa ennemmin niitä vanhoja Godzilla leffoja. Arvosana olisi enimillään 5/10, piste jos toinen tulee pelkästään jo visuaalien takia. Nättiä kakkaa, näin lyhyesti sanottuna.

X-Men: Days of Future Past (2014)

Eilen melko spontaanisti päätin tätä mennä katsomaan kun jopa kehuja oli tämä uusin X-Ryhmän seikkailu saanut. Supersankarileffoista tämä sarja onkin ehkä se oma suosikki Batmanin kanssa. Alkuperäisen trilogian kahdesta ensimmäistä osasta tykkään jopa aika paljon. Myös jokunen vuosi sitten tullut First Class yllätti laadullaan. Muut osat ovat sitten olleet paskan ja keskinkertaisen välillä.

Tämä uusi elokuvahan siis sitoo aikamatkustelun avulla kaikki tähän mennessä tulleet elokuvat yhteen, jonka ansiosta vanhat papat ja First Classin näyttelijät pääsevät yhdessä taistelemaan. Wolverine on taas suuressa roolissa (eikö olisi jo aika painottaa tarinaa johonkin toiseen hahmoon välillä?) kuten myös Magneto ja Xavier. Paras uusi hahmo on nuori Quicksilver jonka kohtaukset ovat kerrassaan loistavia. Pahemmin en halua spoilata mutta pitkästä aikaa näin todella, todella hyvää slowmo äksöniä joka samalla nauratti että myös oli siistiä.

Minä pidin tästä elokuvasta. Tämä on mahdollisesti jopa paras X-Men leffa tähän mennessä, elokuva vain vaatii katsojalta sen että aiemmat osat ovat myös tuttuja. Mikään huikea mestariteos tämä ei ole, mutta hyvä kesäleffa (toisin kuin Crapzilla). Elokuva osaa tasapainotella todella hyvin vakavan (tai jopa synkän) sekä hauskan välillä. Taistelu menee välillä todella brutaaliksi, verta ei tietenkään pahemmin tipu mutta tyyppejä kirjaimellisesti revitään palasiksi. Sinäänsä huvittavaa että elokuva voi olla K13 vaikka kaikenlaista kamalaa tapahtuu sankareille, ei hätää kunhan vain verta ei tipu. 

Toimintaa on riittävästi muttei liikaa, välillä on hyvän pitusia pätkiä joissa vain sankarit keskustelevat keskenään ja nämäkin kohdat toimivat kiitos hyvän dialogin. Mikään nerokas kässäri tässä ei ole, mammutin kokoisia reikiäkin löytyy juonesta mutta toisin kuin esim. Godzillassa tässä ne ei haittaa koska tämä on viihdyttävä elokuva alusta loppuun. Kyllä meno välillä menee turhan överiksi mutta se ei ärsyttänyt, huvitti enimillään.

Jos siis hyvin tehty kesäleffa kelpaa niin tässä olisi loistava vaihtoehto. 7/10 antaisin arvosanaksi. Ei mitään maailmaa mullistavaa mutta viihdyttävää toimintaa vanhojen ja uusien tuttujen kanssa.

2013 parhaita (ja paskimpia) elokuvia

Vuosi kun vaihtuu niin aina kaikkia on yhtä jos toista top listaa menneen vuoden aiheesta kuin aiheesta. Itse en nyt jaksa mitään tarkkaa top 5 tai 10 listausta tehdä koska, noh se on vain hiton vaikeaa. Tässä mitä tsekkasin niin reilut 40 viime vuonna tullutta elokuvaa olen tähän mennessä nähnyt, luku ei todellakaan ole vielä siis suuri. Monet odottamani 2013 tulleet elokuvat (Her, Inside Llewyn Davis) ovat vasta tässä keväällä tulossa teattereihin, tämän takia on siis turha mitään tarkkaa listausta tehdä. Kuitenkin on hyvä aika mainita joitain leffoja jotka ainakin minuun eniten vaikuttivat, hyvällä tai huonolla tavalla.

Only God Forgives ja New World ovat jääny hyvin mieleen nähdyistä hyvistä elokuvista. OGF oli yksi vuoden odotetuimpia elokuvia itselle, ei ihan yltänyt ohjaajan parin edeltäneen tasolle mutta hyvin maistui elokuvan hyvin erikoinen ote aiheestaan. Visuaalisesti vuoden upein teos, BD:nä leffan tuossa tilasin ja pitänee sitten uudestaan tsekata, jaksaako leffa kantaa toista katselua. New World oli pienoinen yllätys vaikka takana oli yhtä jos toista suosikkia. Yksi parhaista Etelä-Korealaisista leffoista mitä olen nähnyt, tämä ei ole mikään pieni kehu. Kyseissä maassa on etenkin 2000-luvulla tehty yhtiä parhaita synkkiä rikosleffoja, melkeinpä ikinä.                            

                
The Conjuring taisi jäädä täällä minulta aikoinaan mainitsematta, teatterissa asti tämän tietenkin kävin katsomassa. James Wan on yksi suosikki ohjaajistani tällä hetkellä, mies on tehnyt kovaa kauhua vuodesta toiseen. Insidious 2:n on vielä katsomatta mutta ei sekään varmana kovin huono ole vaikkei kaikilta täysiä kymppejä ole saanut. Conjuring ei ole vain yksi parhaista leffoista viime vuonna, se on yksi parhaista kauhuista 2000-luvulla tähän mennessä. Kuten parissa blogissa olen valittanut, on nykyajan kauhu isolta osalta aivan kamalaa paskaa (tästä saatte esimerkkejä hieman alempana). Tunnelmaa ei rakenneta ollenkaan, näyttely ja juoni paskaa sekä kirsikkana paskaläjän päällä on ainaiset jumpscarejen älytön viljely. The Conjuring voisi hyvinkin olla 1970-luvun kauhuelokuva, tämä on iso kehu omasta mielestä. Elokuva pitää otteessaan alusta loppuun, yhdessäkään välissä ei ala vituttamaan ja katsoja oikeasti jopa välittää hahmoista. Vuoden kauhu, helpostikkin.

The Wolf of Wall Street oli kaikkien kehujensa arvoinen mestariteos, Martin Scorsese näytti jälleen että vaikka ikää löytyy niin loistavaa kamaa pystyy mies tekemään. Kyseisen herran mekein jokaisesta leffasta pidän, huonoimmatkin ovat vähintään katseltavia. Wolffin yksi isoimmista onnistumisista oli se ettei se tylsistyttänyt tai tuntunut millään tavalla niin pitkältä kuin se oli. Melkein kolmen tunnin pituiselta elokuvalta tuo ei ole helppo saavutus. Kun leffa loppui, olin jopa hieman yllättynyt. Luulin että vielä olisi ainakin kymmenen minuuttia leffa jatkunut, aika vain lensi tätä hauskaa mutta myös samalla vakavaa elokuvaa katsoessa. Elokuva ei varmana maistu kaikille, se osaa välillä olla todella rivo ja kamala. Mutta jos semmoinen on mieleen niin antaa palaa vaan. Leffaa kohtaan ei kuitenkaan kannata laittaa liian isoja oletuksia, näin on aina minkä tahansa viihteen kanssa. Yli-hypettyminen tai suuret odotukset aina ovat pahasta. Sinäänsä itsekin tunsin olevani ehkä turhan hypettynyt tästäkin leffasta, mutta ihme kyllä, leffa ei pettänyt odotuksia.

Viimeisenä hyvänä mainitsen aivan äsken katselemani Jagtenin, eli The Hunt ison mualimman kielellä. Kehuja olin kuullut paljon ja onneksi eivät olleet turhia. Kyseessä on yksi parhaista draamoista mitä hetkeen olen nähnyt. Elokuva alkaa melko tavallisena draamana mutta nopeasti alkaa pohjoismainen synkkyys ja ahistavuus tulla pintaan. Välillä leffa oli todella epämukava, tämä on siis kehu. En tiedä oliko yksi vaikuttavista asioista että leffan kylä tuntui melko samanlaiselta missä itse olen kasvanut. Useassa kohdassa tuli mieleen että varmana tällä tavalla sielläkin tämmöinen tapahtuma käsiteltäisiin. Mitään en tahdo pahemmin spoilata, itse en tiennyt leffasta oikein mitään ennakkoon ja tämä oli hyvä asia. Jos ajoittain todella synkkä draama maistuu niin katseluun vaan, leffaa saa jo aika hyvällä hinnalla kaupoista sekä Netflix (josta itse katsoin) oli myös ottanut sen valikoimaansa.

Tuossa oli siis jokunen hyvä ellei jopa loistava elokuva viime vuodelta. 2013 oli kuitenkin isolta osalta minulle melkoinen pettymys. Monet alkujaan jopa hyviltä tuntuvat elokuvat olivat enimillään keskinkertaisia ja paskaa, todellista kuraa tuli todella todella paljon. Monia paskoja leffoja en ole edes viitsinyt tsekata (Man of Steel, the Host, Lone Ranger jne jne) säilyttääkseni mielenterveyteni. Kuitenkin yksi jos toinen totaalinen pökäle tuli istuttua alusta loppuun, ja todellakin nämä mainitsemani leffat olen katsonut kokonaan. Jokunen leffa jäi suosiolla vain kesken, joko tylsyyden tai vain turhuuden takia.

A Good Day to Die Hard on yksi paskimmista toimintaleffoista vuosiin, jopa Michael Bayn huonoimmat elokuvat ovat tätä parempia, ne sentään viihdyttävät välillä visuaalisesti. Die Hard 5 on taas vain paska. Tylsä, turha, kämänen ja kauttaaltaan täysi raiskaus hyvälle sarjalle. Die Hard 4 ei ollut mikään mestariteos mutta sillä oli sentään hetkensä, katsoin sen tämän vitosen jälkeen tahalleen vertaukseksi. Tuolloin Bruce Willis vielä näytteli ja välitti elokuvasta. Tässä uusimmassa hän melkein nukkuu alusta loppuun, selvästi vain rahat ollut mielessä. Mies saisi mennä eläkkeelle, tai edes hieman pitää väliä näyttelystä. Tenavasta asti miestä olen fanittanut (suurelta osalta kiitos alkuperäisten Die Harddien) mutta nykyään hän suurelta osalta tekee täyttä kuraa. Sääliksi käy.

Texas Chainsaw 3D on Die Hard 5:n tavoin yksi huonoimmista jatko-osista aikoihin. Texas Chainsaw Massacre ei tietenkään ole sarjana ollut mikään loistokkain, mutta ensimmäiset kolme elokuvaa ovat mielestäni hyviä, alkuperäinen tietenkin on totaalinen mestariteos ja yksi parhaista kauhuista ikinä. Texas Chainsaw 3D on kuitenkin niin huono että se saa Platinum Dunesin tuottamien Texas Chainsaw Massacren remaken ja esiosan näyttämään jopa loistavilta elokuvilta. Leffa ei pelkästään ole yksi kliseisimmistä slasher-kauhuista hetkeen mutta se rohkenee kutsua itseään jatko-osaksi sille ihan ekalle leffalle. Tuo on minunlaiselle fanille jo niin iso solvaus että tekee mieli mennä käymään tekijöiden luona moottorisahan kanssa. Lyhyesti sanottuna, TC 3D on aivan törkeän huono. Älkää katsoko.

Ja viimeisenä elokuvana mainitsen Birdemic 2: The Resurrectionin. Monien mielestä tämä on varmaan aivan selvä pökäle, ja voi tuntua jopa turhalta että näen vaivaa kun edes mainitsen tämän "elokuvan". Minä kuulun siihen joukkoon joka aivan rakastaa alkuperäistä Birdemic elokuvaa. Se on yksi täydellisimmistä "hyvistä huonoista elokuvista". Kaikki joka voi elokuvassa mennä vikaan, menee siinä totaalisesti päin helvettiä. Se ansaitsee paikan historiassa, se jaksaa ihmetyttää ja naurattaa joka katselulla. En voi suositella elokuvaa liikaa, katso se jos vielä et ole nähnyt. Tätä samaa en voi sanoa Birdemic 2:sta. Se on melkeinpä enemmän Birdemic 1.5 kuin kakonen. Monet alkuperäisen klassiset kohtaukset on tehty uudelleen, täysin samalla tavalla.
   Ensimmäinen elokuva on tosissaan tehty elokuva joka tekijöiden osaamattomuuden takia on yksi historian pahimpia epäonnistumisia, mutta kakonen on tahalleen huonosti tehty elokuva. Tässä piilee suuri ero viihdyttävyyden kannalta. Tuolloin elokuva ei ole "hyvä huono elokuva", se on vain "huono huono elokuva". Ohjaaja James Nguyen ei ole ymmärtänyt tätä, eipä ihmekkään kun mies on onnistunut tuottamaan yhtiä huonoimpia elokuvia ikinä.

Paskan turahdus

Hoijoi! Tovi on ehtinyt vierähtää viime kirjoituksesta. Yhtä jos toista menoa on näin kesäsin, joten koneellakaan ei ehdi ihan yhtä paljoa istuskella. Tuossa alkuviikosta palasin Helsingistä, viime viikonloppuna kun piti Tuskaa käydä juhlimassa. Viime vuonna jäi tuskailut välistä mutta tänä vuonna (minulle viidennen kerran) piti lähtä pitkätukkia ja muita kamalia ihmisiä katsomaan. Isoin ja aivan helposti se tärkein syy lähdölle oli tietenkin King Diamond.

Miehen tuotantoa olen fanittanut jo monet vuodet, mutta kertaakaan ei ole osunut mahdollisuutta nähdä herraa livenä. Tietenkin isoin syy tähän on ollut viime vuosien leikkaukset ja muut ikävät jutut. Mutta nyt Kunkku oli kovassa vedossa, keikka oli ehkä jopa parempi kuin mitä odotin. Korkealta lähti vokaalit kuin pitääkin, koko Tuskan hienoin show ja selvästikkin bändikin oli keikasta innoissaan. Katsomo oli täysin liekeissä, viimeksi Helsingin EyeHateGodin keikalla olen nähnyt yhtä innoissaan olevaa porukkaa. Hienona yllätyksenä KD ei vetänyt mitään turvallista "festarikeikkaa" vaan veteli selvästi faneille suunnatun setin. At The Graves ja Black Horsemen tyylisiä biisejä en olettanut näkeväni, kiitos niiden pitkähkön keston. Mutta sieltä ne tuli, ja hyvä niin. Kyseessä yhdet yhtyeen parhaat kappaleet. Ainoa miinus jos pitää sanoa niin se oli se, ettei tätä hupia kestänyt vielä pitempään.

 

Vaikka KD oli minulle SE juttu tänä vuonna, niin kyllä tuolla muutakin odotettua oli. Ensimmäisenä päivänä tuli myös Torture Killer ja Bolt Thrower tsekattua ja kumpikin vetivät todella tiukat setit. TK:ta en nykyisellä laulajalla ollut aiemmin nähnyt ja kuten olin kuullutkin, oli setti helvetin hyvää. BT taas ei todellakaan minulle ollut niin iso juttu kuin mitä monille näytti olevan. Ihan mukavaa kamaa levyltä mutta omaan makuun monia kovempiakin. Livenä jätkät kuitenkin olivat todella hyvässä vedossa, juuri täydellistä musiikkia ottaa vähän kuppia ja tsekata kun pitit pyörii.

Lauantaina oli sitten se minulle toiseksi odotetuin bändi. Urfaust. Hieman ihmetytti yhtyeen tuominen Tuskaan (enemmän Jalometalli tai Hammer tyylinen kun on) mutta selvästi ukot olivat mielissään tänne saapumisesta ja hyvin soittivatkin. Viina ja olut virtasi lavalla kun miehet koulivat kylmää tunnelmaansa katsomoon. Jälleen ainoa huono asia tässä keikassa oli sen pituus. Noin tunnin setti ei ole mitenkään riittävästi tätä tavaraa. Mielellään toisen tunnin olisin katsonut miesten menoa.

 

Muuta tarjontaa jotka tsekkasin tänä vuonna oli mm. Kreator, Testament ja Deatchain. Jokainen nuista on tullut jo useasti katseltua ja ainoastaan Deathchain oli pettymys. Vetivät vain uusia biisejä (minulle tuttuja vain ekat levyt) ja näin meno ei ollut lähelläkään esim 2006 keikkoja jolloin pitit pyöri ja ihmiset olivat täysiä mukana. Lepakkomiehessä myös tuli käytyä perjantaina ja lauantaina jatkoilemassa. Perjantaina oli tarjolla mainiota doomia Horse Latitudesin tarjoamana ja lauantaina vanhan ajan metallia mm. Rangerin tarjoamana. Kumpanakin iltana oli kovat meiningit sekä oululainen jaksaa aina ihmetellä huomattavasti halvempia juomien hintoja.

Mahdollisesti ensi vuonnakin eksyy Tuskaileen jos vain esiintyjät nappaavat. Tänä vuonnakin ilman Kunkkua en olisi varmaan lähtenyt. Ikävä on esim. 2008 Tuskaa jossa oli kokoajan kovia bändejä. Esim. GWAR voisi passata ihan mainiosti päälavalle vetämään showta, silloin olisi oma lähtö taattuna.