Thorin, Bilbo ja kauhistuttava Smaug

Ensimmäinen blogaus täällä jonka toukokuussa tein taisi hieman käsitellä The Lord of the Rings elokuvia. Tuolloin kevään aikana katselin taas vaihteeksi niiden Extended Editionit ja vieläkin ne ovat yhtä hyviä kuin julkaisunsa aikoina. Hobitista en kuitenkaan täällä ole ehtinyt tarinoimaan, ensimmäisen osan kävin vuosi sitten ensi-illassa katsomassa ja saman tein uusimman osan kanssa.

The Hobbit: An Unexpected Journey oli mielestäni aivan hyvä elokuva, ei mitenkään LOTR tasoa mutta sitä en odottanutkaan. Olin hyvin yllättynyt monien reaktiosta sitä kohtaan, Hobitti on lähdemateriaalina huomattavasti heikompaa tavaraa kuin Sormusten Herra. Tämän kun ottaa huomioon niin minusta Jackson tiimeineen on tehnyt upeaa työtä. Tietenkin aikoinaan hieman tuntui naurettavalta että yksi kirja tehdään kolmeksi elokuvaksi. Onneksi näitä ei kuitenkaan ole väkisin venytetty, vaan on lisättyä yhtä jos toista mm. Silmarillionista ja Taru Sormusten Herrasta lopussa olevista liitteistä. Etenkin The Desolation of Smaug tuntui välillä olevan pitkiä pätkiä jotain muuta kuin Hobittia, itse kirjan olen viimeksi lukenut varmaan yli 8 vuotta sitten joten yksi jos toinen juttu on ehtinyt unohtua. Tämä ei onneksi haittaa jos laatu on tätä luokkaa.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin hyvin paljolti samaa mieltä monien kanssa jotka ensimmäisestä elokuvasta valittivat, se oli ajoittain turhan hidas ja etenkin teatteriversiota olisi voinut leikata ainakin 20min pois. Nakkaisivat sitten monet pääjuonelle turhat mutta fanien mieleen olevat pätkät Extended Editioniin. Unexpected Journeyn ostinkin Extended Edition Blu-rayna, ihan ennakkotilasin sen. Viimeksi olinkin Return of the Kingin Extended Editionin ennakkotilannut DVD:nä, harvoinpa tuota tulee nuin kivoja versioita leffoista. Kyseinen EE ensimäisestä Hobitista olikin jo melkoinen "faniversio", taas oli yhtä jos toista pikku pätkää lisättynä jotka peruskatsojaa eivät varmaankaan pätkääkään kiinnosta.

The Desolation of Smaug onnistuikin tällä saralla paremmin, vaikka leffa oli jälleen 2h 40min pitkä, ei se tuntunut siltä. Tietenkin iso syy tähän on äksönin lisääminen mutta se oli myös tasapainoitettu paremmin, hahmot myös tuntuivat paremmilta mutta tälle on varmana iso kiitos ensimmäisen osan pohjustus. Ensimmäisessä leffassa etenkin kääpiöistä osa tuntui jopa turhilta, tietenkin semmoisia ne on kirjassakin ajoittain. Tarina keskittyy hyvin vahvasti parin kääpiön ja Bilbon ympärille, monesti tuntuukin että päähenkilö on enemmänkin Thorin eikä nimessä oleva hobitti. Sitäpä se tavallaan onkin jos miettii heidän matkan tarkoitustakin. Nyt kuitenkin kääpiöidenkin kohdalla niiden näkyvyyttä ja merkitystä oli laitettu paremmaksi. Jopa kääpiö Bombur (se lihava joka syö paljon haa-haa) joka ekassa oli vain halpa slapstick vitsi, sai osakseen yhden parhaista skeneistä elokuvassa. Tietenkin sekin oli tehty hauskaksi mutta tällä kertaa se jopa minua nauratti järjettömyydellään.

Jos kuitenkin jotain "huonoa" pitää Smaugin Autioittamasta Maasta sanoa se on sen kohtalo olla keskiosa trilogiassa. Hyvin usein omaan makuun näin tiukasti samaa tarinaa olevien trilogien heikoin osa on juuri keskimmäinen (kuten Two Towers on mielestäni huonoin LOTRista). Tarina alkaa ja loppuu kaiken ollessa kesken. Etenkin loppu oli melkoisen juustoinen cliffhangeri, mutta tavallaan se juuri tähän passasi mainiosti. Leffa jätti minut himoamaan lopun näkemistä ja toivottavasti se ei petä vuoden kuluttua. Hieman jopa pelottaa kirjan lukeneena lopun eeppisyys ja jopa synkkyys, osaako tekijät tehdä siitä hyvän vai kusevatko he kaiken? Se selviää vuoden kuluttua.

Kummankin Hobitin kävin katsomassa 3D HFR:nä, ensimmäistä katsellessa piti tähän totutella ainakin ekat 10min. Tottumisen jälkeenkin leffa ajoittain näytti sinäänsä liian aidolta, vaikka tämä ei ehkä kuulosta huonolta jutulta niin minulle se oli. Jotenkin fiilis kärsi tästä hyvinkin paljon. Kuvanlaatu oli kyllä huikea, mutta hieman ärsyttää etten tuota vaikka perus 3D:nä nähnyt.
Tämän takia tokaan osaan lippua varatessa meinasin aluksi muun version laittaa tilalle, onneksi en tehnyt niin. 3D HFR versio oli kerrassaan huikean näköistä, varmaankin upein elokuva visuaalisesti mitä olen tähän päivään mennessä nähnyt. Tietenkin tämä pätee vain elokuvateatteri kokemusta. Etenkin isoissa otoissa sai välillä ihmetellä Keski-Maan upeutta aivan mielissään. En tiedä mitä tässä vuoden aikana oli tapahtunut, mutta omasta mielestä kyseinen teknologia oli edennyt huimasti viime kerrasta. Todellakin siis suosittelen tätä versiota elokuvasta jos teatterissa saakka meinaa tämän tsekata.

Uutta Hobittia kuin sitä ekaakin on vaikea olla suosittelematta Taru Sormusten Herrasta faneille. Tietenkin jos semmoinen on, niin luultavasti kumpikin on jo nähtynä. Vaikkei kumpikaan yllä LOTRien tasolle, ovat ne silti hienoja elokuvia jotka on tehty rakkaudesta materiaaliaan kohtaan. 

The First Encounter

Pitemmän aikaa on ollut ajatuksena aloittaa ihan oma blogi jossa pääsen kertomaan omia mietteitä... asioista. Pelaajalehti.comissa viime syksynä tein yhden kirjoituksen ja hyvää palautetta sain, joten miksipäs ei.

Katselin tuossa parin viime päivän aikana Lord of the Rings-trilogian josta pidän hyvin paljon. Viime katselusta oli vierähtänyt jo useampi vuosi, vaikka viime syksynä meinasin ennen Hobittia nämä tsekata. Pidennetyt versiot ovat ne ainoat oikeat versiot itselle, ne tuovat todella paljon syvyyttä tarinaan ja kirjojen ystäville tervetulleita lisäyksiä. 

Mutta nuiden hienojan 4DVD versioiden paras lisäys on melkeinpä se kaikki huikea lisäsisältö jonka jaksaa katsella melkein yhtä usein kuin itse elokuvat. Kolmesta elokuvasta on yhteensä useita tunteja making of -materiaalia joiden kautta viimeistään alkaa arvostamaan näitä teoksia. Peter Jackson kumppaneineen eivät tehneet asioita helpoimman kautta ja käyttäneet vain tietokoneita tekemään erikoistehosteet, hahmot, taustat tai no melkeinpä koko elokuvat (toisin kuin Lucas SW:n esiosissa...) vaan käyttivät hyödykseen mm. huikean näköisiä maalauksia, pienoismalleja ja maskeerasivat näyttelijät vanhaan kunnon tyyliin.

LOTRit ovatkin omasta mielestä paras esimerkki siitä miten cgi-teknologiaa pitää käyttää elokuvissa. Se vain tehostaa kokemusta luomalla jotain muuten mahdottomia asioita (suuret taistelut, Balrog jne jne) tai poistaa vikoja jotka huomataan vasta jälkituotannossa. Nykyaikana kun melkeinpä oksettaa katsoa etenkin toiminta- tai kauhuelokuvia joissa niin monet asiat oisi voitu tehdä käsin eikä tyydytty nopeampaan ja helpompaan cgi:hin. Hobitti onneksi jatkoi aiempien elokuvien mallilla vaikkakin 48p 3D oli aivan turha kikkailu joka toivottavasti ei tule suosituksi.

Niin en muuten itse LOTR-elokuvista maininnut oikein mitään. Kuten jo aiemmin sanoin, pidän tuosta trilogiasta kokonaisuutena hyvin paljon. Tolkienin (ja myöhemmin hänen pojan) kirjoja olen lukenut melkeinpä niin kauan kuin muistan ja on hienoa nähdä ne näin hyvin tehtyinä isolla kankaalla. Peter Jackson oli täydellinen tähän hommaan ja vaikka tarinoissa on pitänyt tehdä suuriakin muutoksia niin kaikki valinnat olivat elokuvanautinnon kannalta hyviä. Nämä eivät ole mitään kaikkien aikojen parhaita elokuvia, eivätkä ne semmosia koitakaan olla. Ne ovat todella hyvin tehtyjä eeppisiä viihdepläjäyksiä hyvällä näyttelyllä, ohjauksella ja kerronnalla. Rinnastan monesti nämä alkuperäiseen Star Wars-trilogiaan juuri tuon takia, tunnen niitä elokuvia kohtaan juuri samalla tavalla. Kummankin trilogian suurin teko on teknisellä puolella sekä vaikutuksella populaarikulttuuriin. Tai sitten LOTR oli vain tylsää kävelyä ja tarina kahdesta lyhyestä homosta.

 Vielä lopuksi täysin toiseen asiaan. Tätä kirjoittaessa viime yönä saatiin tietää että Jeff Hanneman Slayeristä kuoli, hän oli vasta 49 vuotias. Slayer ei tule enään ikinä olemaan entisensä jos vielä päättävät jatkaa. 2008 vuonna pääsin yhtyeen näkemään loistossaan ja innolla odottelin heidän tuloa tämän vuoden Jalometalliin. Nyt sitten pitää jännätä että peruvatko kesän keikat. Sooloile rauhassa, Jeff.